9kk



Sulla oli suuret siniset silmät ja sä katoit mua jotenkin kysyvästi.
Mietit varmaan, että mihinkä sitä on tultu.
Sä löysit paikkasi mun sylistä ja teit pesän viereeni,
siinä meidän molempien on hyvä olla.

Niin se aika menee. Aatu on kohta yhdeksän kuukauden ikäinen.
Äitiyslomalle saadaan sanoa hyvästit, mutta täällä kotona me ollaan ainakin vielä jonkin aikaa.
Tuntuu jotenkin hullulta, että mun juuri syntynyt vauva pitäisi viedä hoitoon.
Ei pysty, vielä.


Sä tartut joka ilta sormeeni ja pidät siitä kiinni kaikilla voimillasi.
Sä tarkistat yöllä olenko vierelläsi, huokaat syvään ja jatkat unia.
Sä heräät joka aamu iloisena, olet hiirenhiljaa kun odotat kuka sut tulee hakemaan ja sitten nähdessäsi tutut kasvot, puhkeat helisevään nauruun ja jalkasi alkavat vispata hassusti.

Tokan kanssa sitä on jotenkin rennompaa tämä arki.
Eevin vauva-aikaan kaikki oli niin uutta ja piti yrittää tehdä kaikki niin kuin jossain sanotaan.
Viereen en aluksi uskaltanut Eeviä nukuttaa, heräsin joka yö tuoliin imettämään ja nostin neidin takaisin omaan sänkyynsä. 
Pelkäsin, että liiskaan hänet alleni kun olen niin levoton nukkuja.
Toisen kanssa tiesin, ettei näin tule käymään. Äidinvaisto.
Omaa laiskuuttani nostin aina ekan herätyksen koittaessa pojan viereeni ja siihen hän jäi. Lopulta nukkumaan mentiinkin aina suoraan meidän sänkyyn ja pinnasänky seisoo koskemattomana siinä vieressä. Aikansa kutakin, nyt on pikkainen ongelma saada Aatua nukkumaan enää tuolla pinnasängyssä. Meidän sänky on aika korkea ja Aatu saattaa tosiaan herätä hiiren hiljaa ja päättää lähteä tutkimaan ympäristöä joten enää häntä ei oikein uskalla vieressä nukuttaa vaikka laittaisi millaiset tyynyvallit reunoille. Ongelma vain on, että aina kun yritän nostaa hänet omaan sänkyynsä, hän herää eikä suostu sitten millään jäämään sinne. Saattaapi siis olla, että jonkin aikaa täällä illat kuluvat uusien nukkumajärjestelyiden opettelemisessa, pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni tässäkin asiassa.


Sä olet rauhallinen pohtija.
Toisin kuin siskosi, joka uhkarohkeastikin heittäytyy tilanteisiin ja on vieraiden ihmisten seurassa kuin kotonaan, sinä pidät turvallisen välimatkan ja suoritat mielessäsi kait jonkinlaista uhka-arviota. Saatat tuijottaa vähän matkan päästä uutta ihmistä useita minuutteja, pohdit uskaltaiskohan tuota lähestyä ja sitten lopulta konttaat hiukan varovaisesti lähemmäs. Et pidä jos joudut yllättäen vieraaseen syliin, tarkistat missä me vanhemmat ollaan ja usein äidin nähtyäsi, pääsee itku.

Jotenkin sitä aina välillä yllättyy kuinka erilaisia voikaan sisarukset olla.
Eevi on uhkarohkea ikiliikkuja, Aatu on selvästi rauhallisempi ja saattaa touhuta omia juttujaan lattialla vaikka kuinka kauan, vaatimatta sen enempää viihdykettä. Eevillä täytyy olla koko ajan äksöniä :)
Eevi on vauvasta saakka ollut hyvin itsenäinen ja missään vaiheessa hänelle ei tainnut tulla mitään eroahdistuksia. Aatu tarkistelee useasti missä äiti on ja tekee "läheisyystankkauksia" sylissä. Monesti kesken leikin saattaa tulla äitiä ikävä, alahuuli vääntyy mutrulle ja pieni konttaava pikkumies tassuttelee äidini lahkeeseen kiinni.



Sä rakastat siskoasi, sen näkee ilmeestäsi kun Eevi ilmestyy huoneeseen.
Silmäsi kirkastuvat ja alat jutella hänelle. Sä seuraat sitä joka paikkaan, välillä sisko haluaisi kait omaa rauhaakin ja joskus sä taidat vähän pilata sen leikkejä. Usein taas te löydätte jotain yhteistä puuhaa, sä et taida ihan vielä ymmärtää mitä leikkiä sisko leikkii, mutta hengaat mukana. Sä haluaisit kovasti tehdä kaikkea mitä siskokin. Jos siskolla on ilmennyt pientä mustasukkaisuutta leluista, niin on sullakin. Sun pitäisi aina saada se sama mikä siskolla on ja muuten niin rauhallinen tyyppi saattaakin saada melkoiset itkuraivarit kun näin ei käykään.

Uusia taitoja kehittyy sellaisella vauhdilla, että äitiä hirvittää. Nyt opetellaan kovasti pystyyn nousemista ja yritetään kiipeillä joka paikkaan. Syöminen on alusta asti sujunut tosi hyvin, oikeastaan kaikki kelpaa ja päivän ruokailut on usein seuraavanlaiset: aamupäivällä liharuoka, välipalana päikkäreiden jälkeen hedelmäsosetta ja iltapalana iso satsi puuroa. Päiväunien kestosta riippuen iltapäivällä saatetaan syödä myös toinen liharuoka, mutta usein välipalakin on vasta siinä 15 jälkeen, niin nälkä ei vielä ole iltaruoalla. Vettä menee ruokajuomana ja muuten juo sitten tissistä maitoa.


Mä joka päivä mietin, että mihin se mun vauva oikein meni. Mihin se 9 kuukautta katosi? Mietin, että oletkohan sä mun viimeinen vauva, käynkö mä nyt vikaa kertaa läpi näitä ensimmäisen elinvuoden highlightseja? Jotenkin aika on mennyt niin nopeasti, etten tiedä olenko ihan vielä sanonut hyvästejä vauvakuumeelle. Olethan säkin pieni vielä ja mun vauva, aina. 
Ihan salaa, huomaamattakin, nuuskaisen useamman kerran päivässä hiuksiasi, sillä siellä on tallella vielä se vastasyntyneen vauvan tuoksu. 
 Paras tuoksu ikinä!  ♥

Ps:

32 kommenttia

  1. Ihana teksti :-) Tuli niin ikävä omien lasten vauva-aikaa! Nauti joka päivästä!

    VastaaPoista
  2. Ihana!
    Kuulostaa kovatsi tutulta, teot ja ajatukset, mutta meillä toisinpäin lasten luonteet, "päätön" vauva on ihan uus juttu, nauti rauhasta :)

    VastaaPoista
  3. Hehee, vähän repesin! Siis Aatun loppukaneettiin :D.

    Niinpä niin, nää kasvaa ihan liian nopeasti. Mun pikkuvauva kohta 11kk, eli jo ensi kuussa 1v (kaikkein järkyttävintä) :).

    On se hienoa huomata, kuinka sisaruksista jokainen on oma persoonansa.

    VastaaPoista
  4. Onnea pienelle miehelle! Aika menee ihan liian nopeasti. meidänkin pikkuinen jo 1v 1kk eikä millään raaski vielä laittaa hoitoon, kun jäisi kaikki ihanat uudet asiat näkemättä.

    Tervetuloa myös seuraamaan blogiani mikäli kiinnostaa, hyvin paljon samanlaisista asioista ollaan kiinnostuneita tekstiesi perusteella: http://arjentaikamaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Kauniisti kirjoitit. Melkein itku tuli. Mun pienin täytti eilen 11 kk ja juuri noita samoja oon miettiny pitkin matkaa. Kohta vietetään synttäreitä... Mihin se vuosi katosi?
    Meillä kanssa nukuttiin vierekkäin pitkään, nyt vasta 2 yötä pinnasängyssä takana :-) Siirrettiin samalla neiti kaksien päikkäreiden sijasta yksiin, tämän avulla iltanukahtaminen helpottui. Mutta haikeetahan sekin oli, eräänlainen luopuminen.. Niinkuin imetyksenkin osittainen vähentäminen- huoh- ja töihin sitten kuukauden päästä.. Lapset jää onneksi kotiin, saadaan hoitoapua tänne mutta on se alkuun vaikeaa, muistan aiemmista.
    No tässä tulikin jo kirjoiteltua enemmän kuin alunperin piti-
    kiitoksia siis koskettavasta tekstistä ja aurinkoista kevättä teidän perheelle!

    P ja pienet

    VastaaPoista
  6. Pikku hiiri: Niinpä, Eevin vastaavat ajat tuntuivat olean ikuisuus sitten.

    Anni: iiru vaikuttaa kyllä oikein vauhtimimmiltä ja sulla onkin siellä nyt vahtimista kun ymmärrystä ei vielä toisella ole, että mitä kannattaa kokeilla ja mitä ei ;)

    Marika: :D Ja sepä, tästä 3kk niin Aatukin täyttää vuoden. Siis vuoden!!Apua!

    memmu: En mäkään raaski, Eevin jouduin viemään hoitoon vuoden ikäisenä ja olihan se kovin pieni vielä. kiitos vinkistä, tulenpa kurkkaamaan!

    P: kiitos kommentistasi!Miten teillä muuten sujui tuo pinnikseen siirtäminen, olisko sulla antaa jotain vinkkejä?Mäkin olen nyt koittanut jättää Aatulta pois ne iltaunet kun alkoi kukkumaan niin myöhään. Kriittisin aika on siinä 18-19 aikaan kun meinaa uni tulla väkisten, mutta jos sihen keksii jotain virikettä niin sitten nukkumaan mennään aikalailla ihmisten aikoihin siinä 21 aikaan. Mäkin ajatteliin tuota imetystä sit vähentää kun ruvetaan ihan tavallista maitoa antamaan. On sekin vaan haikeaa, Eevi kun lopetti 6kk iässä itse ja Aatu olisi rinnalla taas vaikka koko ajan. Mut jos kesällä sitten vuoden iässä viimeistään jo luovuttaisiin siitäkin.

    VastaaPoista
  7. Meillä hieman aatua vanhempi poika menee kyllä nukkumaan (ja on aina mennyt) jo klo 19, entäs jos se olisikin hänelle luontainen rytmi nukkua?

    meillä kanssa kahdesta lapsesta nuorempi on enemmän äidissä kiinni, hänkin saanut nukkua esikoista enemmän vieressä. olen miettinyt onko tällä kenties ollut vaikutusta.

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus:teksti ja kuvat.
    Paljon onnea pienelle miehelle ♥
    Niin se aika menee..

    VastaaPoista
  9. Ihana kirjoitus ja ihana Aatu! Meillä ollaan samoissa ajatuksissa, vaikkakin Aurinkoinen on vasta reilut 7 kuukautta. Meillä on ollut tuon vieressä nukuttamisen kanssa tismalleen sama juttu. Apilanuttu nukutettiin omassa sängyssään, Aurinkoinen vieressä. :) Mutta kuukausi sitten koitti Aurinkoisellakin "kurinpalautus" ja neiti sai opetella omaan sänkyynsä. Se meni yllättävän helposti ja samalla kääntyi rytmi. Nyt Aurinkoinen nukkuu klo 20-08 omassa sängyssään. Kerran yöllä täytyy laittaa tutti suuhun. Vielä pari kuukautta sitten Aurinkoinen ei koskaan nukahtanut ennen kuin kahdelta yöllä! Samalla kyllä jäi imetys, Aurinkoinen vaan itse päätti, että nyt riittää. Haikeaa luopumista sekin! Ps. Kerrothan sitten, miten omaan sänkyyn siirtyminen sujuu?

    VastaaPoista
  10. Moikka Sini, voi miten ihanat kuvat Aatusta, niin söpö poika. Ja paljon samanmoisia mietteitä. Mua kanssa hieman hirvittää se että tämä vauva aika on mennyt todellakin nopeaan, miten ihmeessä? Mä sanoisin että meitin lapset on tässä ja kyllä mäkin kaihoisasti mietin jo tätä pikkuvauva aikaa. Meilläkin onneksi saan jatkaa kotoilua näiden rakkaitten kanssa. -Tiina

    VastaaPoista
  11. Kiitos jälleen kivasta postauksesta, tuli hyvälle mielelle. Kyllä näistä meidän pikkuisista pitää olla onnellisia!
    T:Mari

    VastaaPoista
  12. Ihana Aatu. :)
    Joka jutun käyn lukemassa mutta harvoin kommentoin.
    Meilläkin poitsu tuli tiistaina jo 11kk joten kyllä aika menee nopeasti. Hyvä oli yrittää kuvata 11kk kuviin meidän ikiliikkujaa kun ei hetkeäkään pysy paikallaan. Ihania kuvia Aatusta. :)
    Minkä merkkiset collegehousut Aatulla on? Meille tarvittaisiin isompia housuja kesäksi ja syksyksi.
    Aatun housut näyttää kivoille. Meillä on nyt ollut vain lindexin velourhousuja mutta ei niitä voi kesällä pitää kun ovat liian lämpimät.

    VastaaPoista
  13. Ihana Aatu!

    Meillä kamppaillaan aika lailla samojen asioiden kanssa. Elmo täytti juuri kahdeksan kuukautta ja ei meinaa millään nukkua omassa sängyssään... huokaus... Pakko tosiaan lähiaikoina tarttua tähän asiaan, jotta kaikkien unen laatu ja pituus paranisi.

    VastaaPoista
  14. Ihana Aatu <3

    Tappelu leluista, niin tuttua :) Kans jo siitä asti, kun toinen kommunikoimaan vähän oppi ;) Samoin isosiskon ihailu. Meillä myös isompi on se action-tyttö ja Matsu rauhallisempi kaveri.

    VastaaPoista
  15. anonyymi: Hmm, eihän sitä tiedä. Tosin kun ollaan annettu nukahtaa tuolloin niin herää sit jo max tunnin päästä tosi virkeänä..

    Ninsku: Kiitos!

    Gerda: Ai teillä on siellä samat kuviot menossa. Jotenkin sitä aina siirtää ja siirtää näitä kun haluaa itse päästä helpolla ;) Mut nyt on kyllä pakko ruveta kokeilemaan sitä omaan sänkyyn laittoa ettei tipu tuolta!

    Tiina: No sanos muuta, yksi hujaus vaan!Kotona on kiva olla ;)

    Emmi: Kiitos ;)

    Mari: Sinäpä sen sanoit, joka päivä pitää yrittää muistaa kuinka onnekkaita sitä ollaan!

    Sadie: On tuo kuvaaminen kyllä haastavaa kun koko ajan pitäisi päästä tutkimaan uusia juttuja tai yrittää napata kamera ;) Colleget on geggamojan, voin kyllä suositella näitä, kestävät pesua ihan superhyvin!Babyluxissa oli näitä harmaita alessa ainakin joku aika sitten. Nämä ovat kyllä hiukan paksumpaa materiaalia, että kesähelteillä varmasti liian kuumat, mutta nyt konttaavalle hyvät kun pysyy jalat lämpöisenä!

    Tarzan: I know the feeling!Tsemppiä sinnekin ja kun jaksaisi pari yötä vaan nousta ja hyssyttää niin eiköhän se siitä sit helpota...

    Terhi: Mitähän se on sit isompana? Kunnon painimista varmaan ;)

    VastaaPoista
  16. Kauniisti kirjoitat ♥. Todella suloinen pieni mies ja ihania kuvia =)!

    VastaaPoista
  17. Liikkis kirjoitus!
    Ja miten suloinen Aatu onkaan, eihän sitä mitenkään voisi vielä hoitoon viedä. :-)

    VastaaPoista
  18. Voi ei, niin ihana kirjoitus. Yhdistettynä vielä raskaushormoneilla, niin ei ole itku kaukana :D Ihana tunne, kun tietää, että meilläkin on onneksi vielä edessä tuo ihana vauva-aika. Mutta jo nyt mietityttää, kuinka nopeasti se aika kuluu :)

    VastaaPoista
  19. Ihana kirjoitus ja suloinen Aatu. Kasvanut taas tosi paljon - näyttää jo pieneltä pojalta :-)

    VastaaPoista
  20. Suloinen Aatu :) ja tuo viimeinen kuva on aivan huippu!
    Mulla on ainakin jonkin sortin "kriisi" menossa, kun V:kin täytti jo vuoden ja imetys loppui. Mun vauva, joka treenaa kävelyä oikein urakalla ja hienostihan se jo sujuu <3 mami on ylpeä.

    VastaaPoista
  21. Kaunista. Koskettavaa. Samoja ajatuksia täällä, että olenko vielä kokonaan sanomassa hyvästejä vauvakuumeelle...

    -Elina-

    VastaaPoista
  22. Kaunis kirjoitus. Mun pitäis viedä meidän "vauva" loppukesästä päiväkotiin ja nyt jo ahdistaa, miten sitä osaisikaan nauttia näistä viimeisistä kotikuukausista ennen eläkeikää...

    VastaaPoista
  23. Tuli ihan tippa linssiin tätä lukiessa. Miksei voi aikaa pysäyttää, vaikka kuinka nauttii jokaisesta päivästä täysillä, silti aika liitää aivan liian nopeasti. Meijän pitäis poitsu viedä syksyllä hoitoon, katsotaan nyt raaskinko. Tätä jo ressaa etukäteen :/

    -Kirsi

    Kiitti paketista, oli mieluisia :)

    ps. kerkesitkö napata ne PBSS peach lenkkarit? Hitto, olis pitäny jättää varaus niihin, kerkes meijän koko mennä heti!

    VastaaPoista
  24. Kauniisti kirjoitettu... Niin se aika vaan menee. Meillä 5 ja 3-vuotias sisko ja sen veli, ja on aivan ihanaa ollut seurata millainen on sisarusten suhde! Se on kyllä jotain niin ainutlaatuista ja erilaista.
    Aatu on ihan supersuloinen <3

    VastaaPoista
  25. Tintti08: Kiitos!

    Nina: On se aika ihana ;)

    Jassu: No en mä malta, en todellakaan!

    adimon: Voih, teillä onkin edessä ne ihanat ensi hetket!Vastasyntyneet on jotain niin suloista!

    M: No niinpä. Mun pikku mies ♥

    Marika: Se kuulostaa kyllä hurjalta, V:kin jo yksi vuotias!Oi, tsemppiä treenauksiin!

    Elina: Pystyyköhän sille koskaan sanoa hyvästejä? ;)

    Oliviah: Teillä onkin sit uudenlainen arki edessä. On se alkuun varmaan kyllä tosi outoa, justhan se Urhokin oli vasta ihan vauva!

    Kirsi: No niinpä!Ja kun näitä ei meinaa muistaa sit jälkeen päin, ainakin Eevin vauva-ajasta mulla ei ole paljon mitään muistikuvia. Taisi olla univelkaa niin paljon ;) Kiva, että tykkäsit paketista!Meillä on ne vpunaiset kevääksi, joten en nyt katsellut noita mut tuliskohan keinuhevoseen tai lillikseen noita myös?

    Mari: On se niin kiva huomata, että tykkäävät toisistaan, vaikka välillä nahistelevatkin.

    VastaaPoista
  26. Moikka vielä, siitä pinnikseen siirtymisestä- musta tuntuu että suurin este meillä oli siihen aiemmin mun pään sisällä :-) Jotenkin aattelin että se on paljon vaikeampaa ja että neiti -joka on melko temperamenttinen- protestoisi sitä paljon enemmän. Tähän mennessä (takana kolme iltaa/yötä)joka ilta mennyt samalla kaavalla: imetän sohvalla kun yöpuku vaihdettu ja puurot syöty, sen jälkeen vien sänkyyn, hyvät yöt ja silittelen (+käännän pari kertaa neidin takaisin nukkuma-asentoon) hetken, uni tulee 10 min. sisällä. Yöllä on heräillyt edelleen 2-4 kertaa mutta vieressä nukkuessa herätyksiä oli tuplasti toi määrä. Ja "pohjustin" tätä muutosta tosiaan päikkäreiden rytmityksellä + en enää imettänyt päikkäreille vaan selvästi ennen unia. Näin meillä, ainakin toistaiseksi. Saa nähdä miten kk päästä kun tosiaan työt kutsuu ja neiti jää hoitajan (isä/mummo) ja 3.v + 5 v. sisarusten kanssa kotiin.. Tällä kuopukselle kun ei oo tutti/maitopullo kelvannut, ainoastaan vettä hörppii pullosta.. Mutta kyllähän se jotenkin lutviutuu.Onnea teille uniasioille yms. ja mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
  27. Jäi sitten täysin anonyymiksi tuo äskeinen-
    P ja pienet siinä kirjoitteli :-)

    VastaaPoista
  28. P: No mä kanssa luulen, että enemmän tää on äidistä kiinni!Aina sanon, että ei se siellä nuku kuitenkaan, mut samalla taas en edes viitsi hirveästi yrittääkään nukuttaa. Ja kyllä se varmaan pari yötä vie, että heräilee enmmän, mutta yleensä sit se helpottaa. Mäkin ihan kohta rupeen oikein kunnolla tätä yrittämään ;)

    VastaaPoista
  29. Meillä oli sama homma 6 kk neidin kanssa ja olin todella yllättynyt miten helposti se kävi! Kaksi aiempaa lasta on nukkuneet aina pinnasängyssä, mutta pienin neiti köllähti aina minun viereen ja pientä stressiä jo otin, että miten saadaan hampaiden pesut hoidettua iltaisin (ja neiti nukkumaan omaan sänkyyn).

    Olin varautunut, että nukutan neidin sylissä tms, mutta neiti yllätti ja nukahti itse sänkyyn ja tosi nopeasti (klo 21.00, viereen nukahti usein vasta 22-23). Yöllä annan tutin pari kertaa suuhun ja neiti koisii aamuun asti, eli yösyötöt jäivät samalla pois.

    Päiväunet meillä nukutaan klo 12.00 alkaen ja välillä menee 4 tuntia putkeen, eli ne pienet iltatirsat jäävät usein väliin ja uni tulee paremmin simmuun illalla.

    Meillä edellisen nukuttamisasioista oli jo niin pitkä aika olevinaan (4 vuotta), että en muistanut, miten olen hänet saanut nukkumaan, kaikilla kuitenkin toimii meillä parhaiten itse nukahtaminen :)

    VastaaPoista
  30. Kaunis kirjoitus! Jos Aatulla on vauvakirja, tämä olisi sinne oiva kuvaus hänestä muistoksi tästä vaiheesta. Ellei sitten lue blogia:)

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!