Taiteilijan elämää


 Täällä asustaa yksi kovin taiteellinen 3,5-vuotias.
Eevi on aina pitänyt piirtämisestä, mutta oikeastaan vasta vähän alle 3-vuotiaana kärsivällisyys oli kasvanut siihen pisteeseen, että paperille saatiin aikaiseksi muutakin kuin pyörremyrskyjä. Sitä ennen puuhan parissa viihdyttiin ehkä max 10 minuuttia ja sitten piti saada tehdä jo jotain muuta.

Juurikin siinä Eevin ollessa 3-vuotias, koin yksi kerta melkoisen "shokin" kun Eevi yhtäkkiä piirsi ihmisen.
Silmineen, jalkoineen ja käsineen.
Ja aina muistuttaa, "Äiti piirrä korvatkin!" jos yhdessä piirrellään.
En oikein meinannut uskoa, että tekikö se tosiaan sen itse, ihan tosta vaan.
Kun aikaisemmin mun mielestä ne piirrustukset ei oikein esittänyt mitään ja sitten yhtäkkiä naaman eteen lätkäistään ihminen ;) Olisin ehkä odottanut jotain pientä esiastetta,(esim vaikka pelkkää päätä) mutta että koko tyyppi. Minulla ei oikeastaan ole ollut hajuakaan missä vaiheessa kehitystä nuo tuollaiset jutut tulevat (eikä sillä koskaan ole ollut itselle väliäkään, kaikki varmaan opivat ajallaan) enkä siis meinaa, että tässä nyt olisi kenellekään muulle mitään ihmeellistä, muistan vaan sen oman hölmistyneen ilmeeni nähdessäni piirrustuksen ;)



 Tässä on iskä ja Aatu. Aatu on kuulemma ottanut aurinkoa ja sen naama on siksi keltainen.

Toinen "järkytys" oli kun Eevi kirjoitti itse nimensä. En muista tarkalleen koska tämä oli, on tästä kuitenkin jo jonkin aikaa. Hoidossa askarrellaan paljon ja aina niihin askartelujen taakse kirjoitetaan lapsen nimi. Nimet on kirjoitettu kyllä lapsen käsialla, mutta ajattelin aina, että hoitajan kanssa yhdessä he ovat sen kirjoittaneet. Ja eräänä päivän kun piirtelimme, Eevi raapusti paperiin E-E-V-I.
Whaaat?!Osaatko sä jo kirjoittaakin??
Eevikin tuijotti vähän hölmistyneenä kun silmät kosteana ihmettelin tätä uutta taitoa. Mun pieni!



 Tiedättekö sen tunteen kun jossakin ihan arkisessa tilanteessa yhtäkkiä tajuaa, että lapsi onkin jo hurjan iso? Ei enää tarvitsekaan äitiä ihan kaikkiin asioihin, osaa tehdä itse ja kovaan ääneen vaatii saada tehdä itse ;)
Jotenkin sitä aina on kovin ristiriitaiset tunteet. Tietysti on ylpeä näistä uusista taidoista ja ihana katsoa kun lapsikin kokee suurta riemua onnistuessaan asioissa ihan itse, mutta samalla pikkaisen sydäntä riipaisee kun tajuaa, että se mun 3 kiloinen tummatukkainen tuhiseva nyytti on jo kovaa matkalla kohti omaa elämäänsä. No ei ehkä nyt ihan vielä, mutta aika ajoin sitä äitikin jo saattaa tuon isomman kohdalla kokea itsenä hiukan tarpeettomaksi. Onneksi kuitenkin joka päivä vielä istutaan sylissä ja halitaan, tässä vaiheessa ehkä äidille jo tärkeämpi juttu ;)

 Vlillä piirretään myös kera pikkuveljen..
heeei, Aatu syö mun paperia!

Ja muutes, taannoin kyselin niistä Molo Kidsin sisävaatteista ja kuvissa näkyykin merkin ekat sisävaatteet meillä. Olen ihan myyty!Aatulla on merkin trikoopaita ja se on oikein kunnon jämäkkää ja joustavaa trikoota ja just sen tuntuinen, että kestää pesut tosi hyvin eikä lörpsähdä. Aikaisemmin olen alestakin nämä skipannut kun olen ajatellut printtien ja kirkkaiden värien olevan herkkiä haalistumiselle, mutta toinen Aatun paita on tähtikuosillinen ja siinä matsku on ihan tätä samaa ja täytyy siis sanoa, että positiivinen yllätys!Ja merkillä näytti nyt olevan paljon vaaleanpunaisiakin ns meidän näköisiä juttuja mallistossa, niin tekisi mieli tilata se ja se ja se..mutta tyydyn vielä nyt vain ihailemaan.

 Aatulla Sailor stripe raitapaita ja söpöt harmaat colleget. Näissä koko 80 ja vastaa minusta aika hyvin kokoaan, ehkä ennemmin hiukan reilua kuin niukkaa.

 Eevillä se ihailemani Candice farkkumekko koossa 98/104 ja tässä myös mitoitus normaalia ja malli sopii tosi hyvin hoikallekin tytölle. Alla lilin ribbipoolo ja leggarit.


10 kommenttia

  1. Vau! Herra Vihreä (kesäkuussa 4) ei saa paperille mitään esittävää... sitä ei ole koskaan kiinnostanut kynät, enkä sitten ole tullut patistaneeksi piirustamisen pariin. Ehkä pitäisi - varmaan siellä neuvolassa pitäisi jo osata jotain... Täytyy myöntää, että kotihoidossa lapsukaiseni jäävät tosi huonolle taidekasvatukselle, en vaan ole mikään noheva askartelija-äiti :(

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! <3 Mua kiinnostaa toi piirtämisjuttu ihan äärettömän paljon kun meidän pieni mies on jo nyt todella kiinnostunut piirtämisestä. Vaikka meillä ne eivät esitä vielä mitään, mutta aina piirtelee sellaisia koukeroita ja palleroita tosi keskittyneesti ja osoittelee niitä sitten ja "kertoo" niistä jotain sillä taaperokielellään. Olen aina miettinytkin, että milloin tulee se, että ne alkavat oikeasti esittää jotain.. Tää on ihan äärimmäisen mielenkiintoista seurata. Mutta vaikka E. ei ole kuin 1v. ja 7kk niin nyt jo tuntuu, että hui kamalaa kun se kasvaa niin nopeasti... mihin se aika oikein menee? :O

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus! :) Onhan se lapsen kasvu ja erityisesti kehitys sellaista, että ei tahdo vanhemmat pysyä mukana. Meillä kohta 2,5v neiti tykkää myös kovasti piirtämisestä ja nyt tulee sutun sijaan jo ympyrää :) Juniorilta tulee muuten joku Piirun piirrokset tms ohjelma näin aamuisin, jossa tosi selkeästi ohjataan piirtämään erilaisia asioita. Itse kyllä muistan, että lapsena tykkäsin kans kovasti piirtämisestä ja vilkas mielikuvitus oli siinä apuna ei tarvittu tv-ohjelmia :D Niin kai se on, että se äidin tarve tietyissä jutuissa hiljalleen vähenee mutta jossain vaiheessa varmasti tulee taas se aika että äitiä tarvitaan vielä! :) Itse kun 27v ja tietyt jutut voi kertoa vaan äidille :)

    VastaaPoista
  4. kivoja piirustuksia ja meilläkin piitretään todella paljon tusseilla.

    Mukavaa päivää ja teidän Crocseja odotellessa..

    VastaaPoista
  5. Noi Eevin hiukset on ♥
    Ja tosiaan, tuo piirtämisjuttu on kyllä niin luonne hommaa ja onkohan siinä joku tyttö/poika-juttukin.
    J tykkäsi pienenä maalata ja piirtääkin mutta se kirjoittaminen... no pikkusisko on kirjoittanut ainakin jo vuoden selkeämmin kuin veljensä ...ja ikäeroa on kuitenkin se 6 vuotta :D

    VastaaPoista
  6. Tiiän niin ton tunteen "woow mitä sä oikein teit, osaatko jo totakin". Äitiyden huippuhetkiä :)

    VastaaPoista
  7. Miima: Voi älä murehdi, eihän varmaan kaikkia lapsia kiinnosta piirtely ja he osaavat ja tekevät sit jotain muuta mieluista!

    Eppusen kaapilla: Muistankin kun kirjoitit, että E tykkää piirrellä. Meillä ei aikaisemmin ole niin hirveästi jaksettu keskittyä, mutta kait nyt kun huomasi, että osaakin jo ihan oikeasti piirtää, niin on kiinnostuskin kasvanut.

    Riitta: Joo, kyllä mäkin aika usein äidille soitan varsinkin kokatessa/leipoessa, et mites tää nyt tehdään ;)

    Riikan blogi: Meillä on tussit "pannassa" kun tahtoo sit olla joka paikka niin sotkussa. Että puuväreissä, vesiväreillä ja sormiväreillä mennään vielä ;)

    anana: Niinpä!Tuntuu, että pojilla (ja miehillä) se kirjoittaminen ei ole niin mieluista puuhaa kuin tytöillä.

    Anni: Niinpä!Rinta polleena ;)

    VastaaPoista
  8. Oi, taitava Eevi. Meillä kans S tykkää piirtää, mutta vielä ne piirustukset ovat sillä pyörremyrsky asteella :)
    Tosi kiva tuo Eevin farkkumekko!

    VastaaPoista
  9. Minä olen jo iso tyttö.
    Minä paperille piirrän auringon.
    Sinä kuuntelet ja katselet
    kuin paperille piirtyy enemmän mun juttuja,
    ajatuksia mun maailmasta.
    Ja sinä katsot minua vähän haikeana.
    Minä nään sen, vaikka keskitynkin.
    Katson sinuun sen lyhyen hetken, ja ymmärrän, ettei sinulla ole mitään hätää.
    Sinä olet ylpeä minusta. Ja minä rakastan sinua.

    Ei tullu runoa, mutta juttu :D
    Ihanat vaatteet eevillä ja aatulla!

    VastaaPoista
  10. Marika: Äkkiä ne sit siitä oppii, tuli huomattua ;)

    Eedit ja Eino: Ihana ♥ Kiitos!

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!