Äidiltä tyttärelle



Ollaan taas vähän taisteltu.
Voi kunpa osaisit kertoa hieman paremmin mitä ajattelet, mitä tunnet.
Osaisitpa sanoa "Äiti, hyvin sä vedät" tai "Äiti, nyt menee vähän pieleen.."
Ymmärtäisin ehkä paremmin, osaisin toimia.
Osaisitpa pukea sanoiksi miltä tuntuu olla 3-vuotias.

Meidän aikuisten kanssa on helppoa.
Voidaan vaatia selityksiä, osataan kertoa miksi tehdään jotain, osataan perustella.
Pystytään päättelemään syy ja seuraus.
Voidaan vastaisuudessa toimia toisin, oppia virheistä.


Teidän pienten kanssa kaikki on hakuammuntaa.
Joudutaan arvailemaan.
Ehkä se on uhmaa, ehkä mustasukkaisuutta, onko väsyä tai nälkää.
Sinä kysyt minulta ja minä vastaan. Kerron kuinka asiat menee, tai ainakin yritän.
Kerron kuinka pitää toimia.
Kun kasvat isoksi huomaat, että aikuisena kukaan ei enää kerrokaan, joudut vain keksimään vastaukset itse.
Niin äitikin joutuu, välillä menee metsään, mutta parhaani teen.
Välillä olen ihan hukassa kanssasi, mutta mä lupaan parantaa koko ajan.


Ehkä vaadin sinulta välillä vähän liikaa.
Voi kunpa sanoisit "Äiti, mä olen vasta kolme!Camoon!" ja muistuttaisit miten asiat ovat.
Välillä unohdan, kuinka pieni sinäkin olet kun toinen on vielä pienempi.
Näen sinussa niin paljon itseäni, että ehkä siksi meillä välillä vähän salamoi.
Sinussa on kaikki ne haastavimmat luonteenpiirteet mitkä minussakin:
itsepäisyys, kärsimättömyys ja liika puheliaisuus ;)
Samalla myös löydän sinusta ne omat parhaat puoleni kuten sosiaalisuuden, rohkeuden ja  huumorintajun.
Turha kai sitä on siis ihmetellä miksi sinä et anna periksi kun minäkään en anna.
En haluaisikaan sinun olevan muuta, olet minulle täydellinen juuri tuollaisena kuin olet.



Meillä on usein niin hauskaa yhdessä, nauramme kippurassa ja sinä toteat lopuksi "Äiti, sä olet kyllä mun paras kaveri ja mä rakastan sua näääääin paljon!"
Niin äitikin rakastaa, aina kuuhun ja takaisin. Nämä hetket ovat parhaita koko maailmassa!
Sinä koet nyt myös sellaista mistä äidillä ei lapsuudesta ole kokemusta.
Olet isosisko.
Oletkin kyllä ihan paras isosisko kun niin vaan haluat, huolehdit ja hoivaat ja autat Aatua.
Olet välillä myös vähän jotain muutakin, äiti huomaa ettei se isosiskona oleminen ole aina niin helppoa.
Sinun ei ole helppoa sanoa, että olet välillä mustasukkainen Aatulle.
Tuot sen esiin muilla tavoin, jotka välillä minä tulkitsen väärin.
Anna anteeksi, äitinä oleminen on joskus tosi tosi vaikeaa.
Ehkä sinäkin tulet huomaamaan sen joskus ja minä sitten kerron, että olen ollut aikoinaan ihan samassa tilanteessa.
Koskaan en täydelliseksi tule, mutta tiedän, ettet sinä sitä vaadikaan.
Me riitämme toisillemme tällaisina kuin olemme, rakastamme juuri siitä syystä tai siitä huolimatta.


Muistathan, tapahtui mitä tahansa, olet aina rakkainta tässä maailmassa.
Et voi ikinä tehdä mitään mikä muuttaisi sen, olet aina minun ensimmäinen vauvani.
Olemme kasvaneet yhdessä, olet opettanut minulle enemmän kuin minä sinulle ja aina vain opin lisää.

Opetellaan yhdessä, rakastetaan yhdessä ja riidellään yhdessä.
Kyllä tästä hyvä tulee.

♥ Äiti



Ps. Kuvissa päällä kevään Villervallaa, tilattu skidi.fi ja puuttuvat koot metsolasta. Molemmista tilasin nyt ensimmäistä kertaa ja palvelu oli todella nopeaa ja kaikin puolin hyvää eli voin suositella. Eevin täytyy saada kulkea tuo pipo päässä sisälläkin, ainakin oli siis mieluinen ;)

69 kommenttia

  1. Suloinen Eevi ja ihana Aatu. Aatustakin on jo tullut iso poika. Aika kuluu niin äkkiä.

    Meillä poika on hyvin sosiaalinen ja vilkas ja sopeutuu hyvin kaikkeen uuteen, mutta jännä huomata kuinka välillä tulee ikävä äitiä jo ihan isän kanssa lyhyeltä kauppareissulta tullessaankin kipuaa syliin ja kertoo ikävästään.

    Eilen pojalle oli tärkeää, että äitikin noutaa hänet muskarista eikä pelkästään isä. Niinpä odottelimme koko poppoo pojan saapumista käytävälle. Sieltä poika juoksi iloissaan suoraan äidin luo.

    Pyyntö oli pojalle tärkeä, vaikka itse en sitä niin ymmärtänyt, mutta toteutin pojan toiveen kun se tuntui olevan hänelle tärkeää. Paljonhan tuo ei vaatinut toteuttamista. Kun aina muistaisi katsoa asiaa lapsen silmin.

    Hannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan liian äkkiää. Voi, noille pienille on joskus niin tärkeitä ne ns. olemattomat asiat, ettei sitä aina edes ajattele. Meillä Aatu on kovasti minun perääni ja välillä on vähän riittämättömyyden tunnetta siitä saako isosisko tarpeeksi huomioita.

      Poista
  2. <3 Kauniisti kirjoitat niin tutuista asioista. Sydän on äitinä olemisessa kaikista kovimmilla (vaikka välillä luulee että hermot) On kuitenkin ihanaa kokea äidin rakkaus ja kaikki nää ihmeet. Toinen puoli on se tuska, että riittääkö se kun parhaani yritin... Tuttuja tunteitaa varmasti kaikille äideille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Nyt kun pitäisi osata toimia oikein ja tehdä oikeita ratkaisuja eikä aina itsekään tiedä miten pitäisi toimia.

      Poista
  3. Ihana, ajatuksia herättävä teksti ja kuvat :) Näinhän se menee, että lapset kasvattaa aikuisia. Ja liian usein ollaan lapselta vaatimassa sellaista, mihin hän ei vielä täysin kykene. Hänkin vasta opettelee, että miten tätä elämää eletään ja meidän aikuisten pitäisi toimia oppaana/opettajana. Kaikkemme tekisimme lapsen/lasten puolesta, mutta jossain vaiheessa heidän täytyy kokeilla omia siipiään ja se pelottaa.. jo nyt. Mutta pitää nauttia juuri näistä hetkistä, jotka ovat tässä ja nyt. Eikä aina ärsyyntyä vaikka lapsi kysyisi sadannen kerran että "miksi?" samasta asiasta. Itse koen myös, että äitiys on ihan parasta tässä elämässä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua muistella sitä aikaa ennen lapsia, kuinka erilainen sitä ihmisenä olikaan. Kuinka maailmaa katsoi eri tavalla. Ja monesti jo mietin, että eipä mene kauaakaan kun Eevikin on koululainen ja alkaa tekemään omia juttuja ilman meitä aikuisia, niin pieni hetki tämä kuitenkin on kun oikeasti ollaan "tarpeellisia" koko ajan. Kohta on kaverit ja harrastukset, pitää tosiaan yrittää elää tässä ja nyt.

      Poista
  4. Ihana teksti! <3 Samoja asioita täälläkin on mietitty, tosin meillä ei tuota sisaruksen mustasukkaisuutta ole kun ei ole sisaruksia. Mutta viime aikoina Pinjan kanssa on ollut todella kiukkuamista, kiltistä tytöstä on tullut suoraan sanottuna aivan kauhea, päiväkodista ollaan jo kahdesti saatu pienen ajan sisällä viestiä kun Pinja on purrut tai töninyt, ennen ei ole tehnyt ollenkaan tuollaista ja sama kotona tekee tahalleen asioita ja ei tottele yhtään kun kielletään nauraa vain ilkeästi päälle, mikään ei tunnu tepsivän, ei jäähypenkki, ei uhkailu, ei kiristys... Ennen on kyllä totellut kun on ottanut tiukemman sävyn ääneen.
    Tuntuu itsestä tosi pahalle, että ne vähäiset kotonaolo ajat menee tappeluun ja hävettää hirveästi, että Pinja on ruvennut tekemään tuhmiaan hoidossa, jota ei siis ikinä ennen ole tehnyt.
    Samoilla ajauksilla mennään, voi kumpa tuo lapsi osaisi kertoa mikä nyt mättää, onko äiti liikaa poissa ja onko päiväkodissa jokin mälsästi. :(

    Enemmän aikaahan tuo lapsi toki tarvitsisi, harmittaa kun en pysty sitä hänelle antamaan, onneksi kohta on jo kuitenkin kesäloma.

    P.S Ihanat nuo Villervallat, meillä ei tuota merkkiä ole ollutkaan, voisi tilata sitä joskus tuolta Skidistä, näyttää tosi pirteille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas Eevi on hoidossa ja mummulassa kuin enkeli ja sitten kotona kiukutellaan ja paiskotaan ovia. Meilläkin on se jäähypenkki aika kovassa käytössä, kovin lyhyt tuntuu vain muisti olevan. Ja kun olisi niin helppoa jos lapsi sanoisi mistä kiikastaa, mutta eihän ne tietty sano tai välttämättä edes tajua itsekään.

      Villervallat on tosi kivoja, meillä on niitä farkkuja ollut aikaisemmin mutta nyt ekaa kertaa näitä muitakin. Tykkään! Aatun piposta oli koot loppuneet, mutta lisää pitäisi olla tulossa eli sitä vielä odotellaan.

      Poista
  5. Voi Sini <3,
    Ihan mahtava kirjoitus, tuli ihan tippa linssiin :`)!
    Todella hienosti kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yön pimeinä hetkinä nää syntyy ;)

      Poista
    2. Samoin tuntemuksin täälläkin,kuin Evelinakin..<3
      Ihanasti kirjoitettu ja tippa linssissä luettu.. :)

      Poista
  6. Ihanasti kirjoitettu, jälleen! Kyyneleet silmissä tätä sai lukea, niin kaunista tekstiä. Ja aivan asiaa, aina ei ole niin helppoa ja tulee taisteltua. Mutta sehän kasvattaa, molempia.
    Osaat Sini todella hyvin pukea ajatuksesi sanoiksi. Olisipa minullakin tuollainen lahja :)
    Ihania kuvia! Kyllä siitä hyvä tulee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Tätähän se elämä tällä hetkellä on ;)

      Poista
    2. Ihana kirjoitus kertakaikkiaan! Satuin lukemaan tämän vasta nyt, enemmän kuin ajankohtaiseen aikaan! Just päivitin omaan blogiini samaa asiaa sivuavan kirjoituksen. Mä niin tiedän, mistä kirjoitat!

      Poista
  7. Ihana kirjoitus:)Villervallan vaatteet näyttää tosi kivoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään tosi paljon, ihanan pirteitä!

      Poista
  8. Sinä se osaat noiden sanojen kanssa! Kyyneleet nousi silmiin täälläkin, kun osui niin kohdalle tämä kirjoitus.

    VastaaPoista
  9. Ihanat kuvat ja teksti. Tuo Villervallan setti näyttää niin ihanalta Eevin päällä, että harmittaa etten ostanut noita omalle tytölleni. Omassa tytössäni 5v. on muuten tosi paljon samaa näköä kuin Eevissä, hiuksia myöten. Siksi on helppo blogiasi lukien ja kuvia katsellen huomata mitkä vaatteet sopisi minunkin tyttärelleni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kiva, skidiin tuli just kuulemma paitoja lisää, mutta olin jo itse ehtinyt tilata Aatun paidan sitten muualta.

      Poista
  10. Voi hitsit kuinka ihanasti kirjoitettu! Sää se osaat pukea ajatukset niin hyvin sanoiksi. Jotenkin pystyn samaistumaan täysin jokaiseen sanaan :) Kyyneleet nousi silmiin tätä lukiessa, jonka meidän kohta 3v huomatessaan "äiti mikä sulla on hätänä, ei ole äiti mitään hätää älä itke" <3
    Tosi kivat nuo Villervallat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä on niin sama tilanne ;)

      Poista
  11. Ihanasti puettu sanoiksi varmasti monen meidän äidin ajatukset <3

    Tosi kivoja noi Villervallat! Onko toi pipo millaista mitoitusta, Matsu tarvis just jonkun tollasen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eevin pipo on koko 3-4 ja pipon etureuna on 22,5cm ja joustaa vielä tosi hyvin. Jos haluat verrata johonkin teidän pipoon mittoja...

      Poista
  12. Ihanan ihana teksti, ihan nousee kyyneleet silmiin :') Juuri näiden samojen tuntemusten ja ajatusten kanssa painin tuon oman 2,5veen kanssa, välillä äitinä oleminen on toden totta vaikeaa! Ja luonnetta löytyy täältäkin, niin äidiltä kuin tyttäreltä (ja vahvasti näyttää sille että myös pikkusiskoltakin ;))

    Onko Eevillä mikä koko käytössä noissa Villervallan vaatteissa? Meillä ei ole merkin vaatteita (vielä) ollut vaikka hurjan kivoilta kyllä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä pitäisi vain itsekin antaa periksi, mutta jäärä mikä jäärä. Eevillä on koko 104 ja varsinkin housuissa on pituutta aika reilusti, mutta niissä on narut lahkeensuissa, että saa pussille. Olisi varmaan mennyt meillekin vielä se 98 housuista.

      Poista
  13. Aivan ihana kirjoitus, ajatuksia herättävä!

    VastaaPoista
  14. Byäääh! Näillä univeloilla ei pitäisi lukea tällaisia.. :-)
    Hyvin kirjoitettu. Näin ne tunteet menevät laidasta laitaan, sekä äideillä että tyttärillä!

    VastaaPoista
  15. Aivan ihana kirjoitus sai täälläkin herkistymään <3

    VastaaPoista
  16. Ihana teksti ja kuvat <3
    Huomasin että Eevillä on ihania leluja ja tosi kivat vaatteet!
    Isosiskon tai isoveljen rooli on varmasti välillä rankka, varsinkin jos ikäero ei ole edes suuri. Toisten ihmisten juttuja kuunnellessa tajuan välillä vaativani tosi paljon pojilta, varsinkin esikoiselta. Onneksi hän kuitenkin sai olla perheen "vauva" melkein 4 vuotta! Meillä ei ole osoitettu mustasukkaisuutta pienempää kohtaan vaan kiukku on aina purettu äitiin!
    Keskimmäinen taitaa olla pahin väliinputoaja. Hänellä on ollut tosi hankala uhmaikä, onneksi nyt alkaa vihdoinkin helpottaa :-) Meillä myös kaikki lapset tempperamenttisia & itsepäisiä!Mutta myös iloisia, sosiaalisia, puheliaita & rohkeita. En osaa edes kuvitella elämääni ilman lapsia, niin paljon onnea, iloa & rakkautta he tuovat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mäkin välillä jo luulin, että uhma helpotti, mutta olikin vain tyyntä myrskyn edellä ;)

      Poista
  17. Just näin se menee, mä huomAAn et kohta nelivuotias osaa jo aikapaljon kertoakin mikä harmittaa, ei vaan meinaa muistaa että sen tosiaan vois vaan kertoa, ei huutaa, riehua tai hakea sitä huomiota muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on just toi, että pienimmästäkin vastoinkäymisestä tulee hirveä huuto ja itku ja ei meinaa edes saada selvää mikä nyt on hätänä.

      Poista
  18. Niinpä, kyllä tästä hyvä tulee :) Aivan ihana kirjoitus. Meidän neiti on muutaman kuukauden vanhempi kuin Eevi, mutta meilläkin viimeiset viikot/kuukaudet ovat olleet yhtä taistelua. Eikä kaikista kasvatustilanteista voi kyllä äitinä tuntea ylpeyttä, metsään menee välillä.
    Kaunis pinkki muuten noissa Villervaloissa, meillä ei vielä ole yhtään (mutta saattaa kohta olla...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ainakin, että hyvä tulee ;) Ja näitäkin sitten muistellaan joskus, että olipas sekin aikaa!

      Poista
  19. Voi nyyh, mulla tuli ihan vedet silmiin kun luin tätä, ja sitten vielä toi kuva, jossa Eevi syöttää Aatulle leikkimuffinssia..:') <3
    Sä olet Sini kyllä tosi hyvä kirjoittamaan. Kiitos tästä ihanasta postauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!Eevi on aina syöttämässä Aatulle jotain ;)

      Poista
  20. Ihana kirjoitus ja valloittavat kuvat!

    VastaaPoista
  21. Oih... Niin se vaan on...

    Meillä on sama tilanne.
    Sitä aina välillä tahtoo unohtaa että 3 vuotias on vielä pieni, kun pienempikin talossa.

    VastaaPoista
  22. Kiitos tästä ihanasta kirjoituksesta! <3

    VastaaPoista
  23. Ihana! Kuin minun suustani nuo sanat! Voisin kopioida ne sa kehystää seinälleni muistutukseksi! :) <3 Anna K-K

    VastaaPoista
  24. Voi niisk miten ihana kirjoitus. <3 Tutulta kuulosti monin paikoin...

    Kivat nuo Villervallat. Olen miettinyt tuota paitaa Artulle ja klikkaillutkin sitä edestakas ostoskorissa. Onko tuo mitoitus millaista? Tekisi mieli ostaa samistelupaidat veljeksille, mutta pienin koko on 86 ja se on sopiva ehkä talvella? Vai onko se jo Aatulle ihan ok? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä ennemmin reilua kuin niukkaa. Housuissa ainakin on aika paljon pituutta ja tuossa 104 paidassa oli kyllä hyvin kasvunvaraa Eeville, mutta pidettävä jo nyt. Aatulla on 86 ja selkeästi suuri vielä, käänsin hihoja jonkin verran ja housuissa narut on vedetty tiukimmalle. Että paras varmaan meillä syksyllä ja Eeivn omatkin menee silloin vielää Siellä metsolassa oli paidasta kokoa 80 ja se olisi ollut meillekin parempi, mutta housuja ei sit ollut kuin 86 ja otin sitten lopulta molemmat sitä kokoa että menis yhtäaikaa ja kun ei ollut hajua millaista mitoitusta ovat.

      Poista
    2. Ok kiitti tiedosta. :) Ehkä en sitten tilaa ainakaan Aaronille kun on vielä niin pikkuinen. Siinä vaiheessa kun tuo 86 on hänelle sopiva niin se Artun on jo pieni. Aaronilla on nyt käytössä vasta koko 68. Olen ostellut kesäksi joitain bodeja koossa 74 ja niissä se haara roikkuu polvissa.

      Poista
  25. Voi tää sun kirjotus tuli kuin minun suusta! Meillä Aada on nyt 3,5v ja varsinkin nyt viimesen viikon aikana on ollut aivan KAMALAA tuo uhma. Ihan kuin meillä asuisi teinityttö! Tyttö on vielä niin pieni ja silti laukoo kuin isompikin aikuinen. Välillä sitä miettii mitä me on tehty kasvatuksessa väärin. Nyt olen kyllä helpottunut siltä osin, että me EI näköjään olla ainoita joilla kiukutellaan :) Meillä on myös jäähyt käytössä, mutta tuntuu ettei niistäkään ole loppujen lopuksi mitään apua. Tällä hetkellä on kyllä joku huippu menossa, koska luulen, että tämän pahemmaksi tämä ei voi enää mennä. Mitään ei uskota, nauretaan päälle, sanotaan joka ainoaan asiaan vastaan ja huudetaan/räyhätään, tönitään ja potkitaan. Ah, niin ihanaa tää lapsiperheen arki! Toivon, toivon, toivon, että tämä menee pian ohi! Ja silti sitä vaan rakastaa eniten noita kiukkupusseja, vaikka ne välillä ottaakin niin kovin aivoon <3 Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja tuntemuksia täällä ja ette todellakaan ole siis ainuita ainakaan kommenteista päätellen ;) Mäkin niin toivon, että tää olis nyt se pahin ja kohta helpottaisi, saas nähdä!

      Poista
  26. Sinulla on taito pukea ajatukset kauniisti sanoiksi! Kiitos rehellisestä ja aidosta kirjoituksesta. Niin ja tosi kivalta näyttää teidänkin Villervallat:)

    VastaaPoista
  27. Voih. Kyllä kolahti. Välillä pitäisi täälläkin muistaa, että tuo isosiskon osa ei aina ole helppo. Vaikka vanhin tyttöni on jo 8, kohta 9 vuotta ja nuorin 3 vuotta, on isompi myös vielä pieni. Vaikka kokoa löytyy ja alkaa olla isojen tyttöjen juttuja, niin silti kaipaa kovasti hellyyttä ja huomiota. On välillä mustasukkainen pienemmälle ja kiukuttelee välillä mitä kummallisista syistä. Välillä osaa kertoa miksi, ja välillä sitä ei tiedä kukaan.

    Oma rakas iso pieni.

    Meillä on muuten tuo sama paita ja se Villervallan yksivärinen vaaleanpunainen pipo. Petyin hiukan tuohon puseron laatuun. Mennyt ekassa pesussa aika nyppyiseksi ja erittäin käytetyn näköiseksi. Raidallinen mekko pysyi vähän paremmassa kuosissa. Kanvas housut vaikuttavat todella hyvä laatuisille. Ja noita Villervallan pipoja on ollut meillä jo aikaisemminkin, niissä laatu on ollut mielestäni loistavaa. Harmittaa vain tuo paita. En viitsi sitä edes päiväkotiin enää laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei jos laatu on paidassa huonoa!Mä en ole näitä vielä pessyt eikä aikaisempaa kokemusta ole. Damn!

      Poista
  28. Hei!
    Kivoja Villervalloja teillä...
    Mistä tuollaisia ihania leikkileivoksia saa? Ja yleiskoneen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!Tuo yleiskone ja leivossetti on Le Toy Vanin Honeybake mallia. Meillä on samaa sarjaa myös hella ja voin kyllä kehua, että ovat laadukkaita, vaikkakin melko hintavia.

      Poista
  29. Voi miten ihana tuo viimeinen kuva..ei kyllä millään uskois että Eevi ois mitenkään uhmakas tai jääräpäinen.. niin lempeen näköinen tyttö. : D

    VastaaPoista
  30. Mulla kait tuli ihan tippa linssiin!

    VastaaPoista
  31. Oi, mä täällä nyyhkin. Sopii hyvin viime päivien ajatuksiin ja äititytär kiistoihin myös meillä. Sä osasit pukea sen tosi kauniisti sanoiksi, kiitos siitä <3

    VastaaPoista
  32. ihana teksti, <3 joka täälläki toi tipan linssiin ku osu ja uppos niin omalle kohdalle.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!