Hermo kireellä

Saako välillä valittaa?
Mua ärsyttää itsessäni suunnattomasti kun olen välillä niin hermoheikko.
Nyt jotenkin se on korostunut vielä entisestään kun meneillään on kaikkea tämä arjen lisäksi. Remppa ja sen myötä koko huusholli on sekaisin. Miehen pitkät työpäivät, jolloin paljolti arki pyörii mun vastuulla.Tämä alku taas tuntuu vaikemmalta kun on tottunut siihen, että molemmat ovat mukana näissä arjen jutuissa. Kohta se helpottaa, niin se on tehnyt ennenkin. Omat treenit ja pelit (ja vaikka todella todella nautin pelaamisesta ja innoissani sinne aina lähden) edeltää sitä kuitenkin lasten hoitojärjestelyrumba, tulen iltamyöhään kotiin ja pitäisi vielä tehdä sitä ja tätä ja tota. Koko ajan pitäisi tehdä jotain, tai ainakin siltä tuntuu ;)

Muhun vaikuttaa paljon myös huonosti nukutut yöt. Aatu tekee hampaita ja heräilee joka yö, usein on valveilla parikin tuntia. Eevi saattaa hiippailla aamuyöstä viereemme ja sängyssä koittaa etsiä sopua 4 henkeä. Väsyneenä olen todella kiukkuinen ja oikein harmittaa kun tulee tiuskittua. Eevi osaa myös vetää niistä oikeista naruista ja päivän aikana meillä mökötetään vähän vuoron perään, lopulta kuitenkin pyydetään anteeksi ja halitaan. Joskus tekisi mieli itsekin vain itkeä tirauttaa kun kaikki ei sujukaan niin kuin haluaisi.

Olisi niin mukavaa olla se leppoisa äiti. Semmoinen joka ei stressaisi tekemättömistä jutuista. Joka vain eläisi koko ajan hetkessä ja nauttisi. Joku voi ajatella, että ihan itsehän me ollaan tämä tilanne aiheutettu. Rempat ja muut, kukaan ei pakota muakaan pelaamaan, mutta kyllä siitä saa enemmän kuin se ottaa. Vaikka joutuu vähän järkkäämään hoitokuvoiden kanssa, on se silti niin mukavaa. Remppakin helpottaa kohta ja kesällä on paljon kivoja juttuja tiedossa, on helppo lähteä vaan pihalle ja rannalle, olla vaan. Onneksi tämä kesä tuli nyt, on niin mukavaa istuskella terassilla (omalla, ei baarin :D ), kuunnella hyvää musiikkia ja katsoa kun lapset leikkii.

Joskus tuntuu, ettei kotiäiti saisi valittaa. Oma valinta jne. Miksikäpä se valittamalla paraneekaan, mutta välillä tuntuu olevan kielletty puheenaihe se, että kotona oleminen ei ihan aina olekaan niin leppoisaa. Eikä sillä, oikeasti tykkään olla lasten kanssa kotona juuri nyt enkä muualla haluaisikaan olla. On vain niitäkin hetkiä kun pännii ja kunnolla. Kotona ei tuoksu päivittäin pulla eikä se arki ole aina niin kivaa. Ainakaan meillä. Onneksi niitä ihania päiviä on kuitenkin paljon enemmän.

Ärsyttää vaan itseä, että miksen osaa olla se "aikuinen". Se, joka osaisi vähän hillitä tunteenpurkauksiaa toisin kuin kohta 4-vuotias. Välillä mietin jääkö Eeville ihan kamalat muistot äidistä, joka aina vaan komensi ja tiuski, vaikka eihän se tietysti aina sitä ole, mutta sillä hetkellä tuntuu siltä ja jälkeen päin kaduttaa. Olisi pitänyt vaan vetäistä henkeä.

Toisaalta ihmisiähän me äiditkin ollaan, ollaanko me liian ankaria itsellemme? Ainakin toisillemme ollaan, usein arvostelemassa muiden valintoja ja tiedetään paremmin. Pitäisi ehkä olla myös armollisempi itselle eikä vaatia liikaa. Lapset eivät välitä onko paikat tip top (tai meidän tapauksessa edes lähelläkään sitä). Koskaan ei ole Eevi sanonut, että täällä pitäisi kuule äiti vähän siivota ;) Hän ei komenna mua täyttämään tiskokonetta tai pesemään pyykkiä. Hän pyytää pelaamaan, leikkimään ja piirtämään. Hän pyytää päästä syliin. Muistaa sanoa, että olen se paras kaveri ja äidin silmäkulma kostuu miettien olenkohan ihan ansainnut aina noitakaan sanoja. Taas lupaan, että nyt mä relaan vähän.

Ja niin teen!
Aamupäiväksi kutsuttiin naapurin lapset meidän pihaan "retkelle". Pakataan oikein eväät ja hiukan Eevikin oli illalla täpinöissään, kiva päivä siis tiedossa! ;)

Niin ja siihen pahimpaan *tutukseen hyvä musiikki auttaa aina. Tässä yksi suosikeistani tällä hetkellä.
Tätä voi sitten jorailla Eevin kanssa ja sheikata sen kiukun pois ;)

44 kommenttia

  1. NIin totta joka sana!
    Yritetään me kotiäidit pitää yhtä ja kannustaa toisiamme arjen keskellä,arvostelut eivät hyödytä ketään!
    Jaksamista sinne tielle!

    VastaaPoista
  2. Kyllähän se väsyneenä pinna kiristyy, ja se on ihan inhimillistä! Äidit on ehkä vähän ankaria itselleen - herkästi tulee se paskamutsi-fiilis (siis itsellekin). Minusta myös negatiivisia tunteita pitää pystyä näyttämään lapsillekin, kunhan ne sitten käsitellään jälkeenpäin. Nekin kuuluu elämään, ja lapsenkin pitäisi oppia työstämään omia negatiivisia tunteitaan, koska kaikillahan niitä joskus on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mitäpä sitä salaamaan, että äidilläkin on joskus huonoja päiviä ;)

      Poista
  3. Meillä oli toissapäivänä tuollainen päivä.
    Lapset piirteli nuken päähän, ja seinään. Heittivät sängyn tyhjäksi, ja raahasivat patjan portaisiin liukumäkeä varten. Karkasivat pihasta kun viikkasin pyykkkiä&koetin saada pienintä päiväunille. Loputon lista..
    Mies tuli toki seiskalta illalla töissä, ja totesin että lapset on ihan kamalia ja en jaksa tätä aina. Vaan vastaus oli että mene sitten töihin :D Emmä sittenkään, taidan silti pysyä kotona..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, noita päiviä. Miten se onkin, että kaikki tulee sit samalle päivälle. Jaksut!

      Poista
  4. Hei,

    vähän samalla linjalla mennään meilläkin, mies paljon töissä 4v tyttöntyllerö ja 1,7 v kaksospojat. Ja päivien aikana minä ole ainut joka saa hyvät ja huonot tuulet niskaansa.

    Välissä tuntuu, että minä olen ainut vanhempi talossa ja mies näkee lapsia vain pari tuntia päivässä. Tyttö kiukuttelee vain äidille ja äiti on välissä ihan tyhmä, ja siinä tilanteessa pitäisi osata olla aikuinen eikä kiukutteleva pikkutyttö. Tosiaan pitäisi osata relata täälläkin ja yrittää ottaa huumorilla kiukut, mutta aina se ei vaan onnistu... välillä olen kyllä liian ankara tyttärelle ja se harmittaa minua suunnattomasti. Mutta onneksi tyttären ja äidinkin kiukut/itkut häviävät yhtä nopeasti, kun ovat tulleetkin
    ja tosiaan hyviä päivä on enemmän kuin huonoja.

    Olen tosi onnellinen ja välillä meniaan pakahtua onnesta/ylpeydestä kaikkien lasten kohdalla, eiköhän me kaikki selviydy äitiyden haasteesta ja saada kasvatettua onnellisia/iloisia lapsia. Kaikista parasta on lasten nauru/kikatus ja se että lapset tulevat hyvin toimeen keskenään.Aurinkoisia ja lämpimiä kesäpäiviä teille!

    t: äpä&ipanat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös kiukutellaan eniten mulle, tietysti kun olen aina paikalla ja se "pahis" joka käskee siivoamaan lelut ym ;) Mutta joo, kyllä sitä saa olla päivittäin myös ylpeä ja iloinen näistä. Melkoista vuoristorataa ;)

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus taas! Minullakin on usein pinna kiireellä, kun ensi aamuisin pitää kiireessä valmistautua ja saada lapset ajoissa oikeiden varusteiden kanssa kouluun ja hoitoon ja ehtiä töihinkin. Illalla sitten kaupassa käynnit, ruoanlaittoa, siivoamista, pyykin pesua, lasten kanssa olemista yms. Tuntuu ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja. Onneksi on kesä tulossa ja aurinko paistaa! Olen tietoisesti yrittänyt keskittyä nauttimaan ihan tavallisesta arjesta ja lasten lähellä olemisesta, koska olen taas huomannut sen ettei koskaan voi tietää mitä elämässä seuraavaksi tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiire on myös se yksi pahimmista. Tietty kun pitäisi nopeasti lähteä johonkin on kaikki hukassa, Eevi kieltäytyy pukemasta ja juoksee pihassa karkuun. Aaaargh!

      Poista
  6. Kiitos tästä. <3 Tuli ihan pala kurkkuun, tuttu fiilis.

    Just taas eilen illalla mietin, että miksi ihmeessä mä päätän joka päivän miettimällä illalla surkeana että miksen taaskaan ollut se leppoisa äiti, miksi taas hermostuin jostain. Miksen mä iltaisin mieti niitä kivoja juttuja mitä päivällä myös tapahtui... Mutta totta, mullakin fiilis että kotiäitinä mulla ei ole oikeutta valittaa, itsepähän olen tieni valinnut.

    Mutta onneksi on myös kivoja juttuja. Opetellaan sitä leppoisuutta ja nautitaan kesästä. Kiristellään hampaita ja ruoskitaan itseämme vähän vähemmän. Jookos.

    Hyvin sä vedät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Mut hyvin säkin vedät ja sulla on sentäs vielä yksi enemmän. Laitetaan ruoskat kesälomalle ;)

      Poista
  7. Kiitos kun puit arjen sanoiksi :)

    VastaaPoista
  8. I feel you!
    Itselläkin pinna toisinaan turhan kireällä ja etenkin nyt kun en ole nukkunut hyvin moneen yöhön.
    Toivotaan että helpottaa ja Aatukin pääsisi hampaiden tuottamasta tuskasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unenpuute kyllä kiristää täällä pinnaa aikalailla. Ja nyt kun illallakin on valoisaa, ei meinaa lapsiakaan saada nukkumaan millään.

      Poista
  9. Juurikin niin tuttua tekstiä! Siksi en paljoa blogissani viitsi lapsien kanssa kotona olemisesta kirjoitella, tällä hetkellä ei kovin positiivia mietteitä nimittäin olisi. Ja yleisestihän ei ole kovin hyväksyttävää valittaa kotona lasten kanssa olemisesta. Omasta mielestäni se on vain tekopyhää, jos aina kaikki olisi hyvin ja ihanaa. Varmasti jokainen on välillä väsynyt kotona lasten kanssa olemiseen. Kotona oleminen on todella rankkaa, henkisesti ainakin. Moni ei tajua millaista kotona oleminen voi olla. Ei se ole aina kahvinjuontia ja leppoisia päiviä, vaikka toki niitäkin on. Mutta pääosin tämä on kovaa työtä, huonosti palkattuakin vieläpä. Onneksi mukana on kuitenkin hyviäkin päiviä :) Tsemppiä kaaoksen hallintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti ja hyvin sanottu,niin samaa mieltä!
      Kuin myös Sinin kanssa,hyvä,että joku "uskaltaa"ottaa asian puheeksi..uskon,että helpottaa monia,kun tietää,että samanlaista se on muillakin..
      Tsemppiä meille kaikille kotiäideille! :)

      Poista
    2. No niinpä!ja saahan töissäkin joskus valittaa ja sitä ei kukaan katso kieroon ;) Mutta on tämä kovaa työtä eikä todellakaan vain leppoisaa chillailua aina. Mutta myös niin antoisaa tavallaan ja äkkiä tämäkin aika lopulta menee.

      Poista
  10. Kuulostaa niin tutulta, todella tutulta! Tiesin että muutkin ajattelee/tuntee näin mutta harva sitä uskaltaa sanoa "ääneen"! Kiitos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eipä näitä valituksia ainakaan perhekerhos small talkissa kuule ;) Tietty ystävien kanssa voi puhua asioista niin kuin ne on ja ne ymmärtää, monet kun ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa.

      Poista
  11. No niin, ihan kuin meillä, paitsi meillä ei rempata enkä mä treeenaa. Meillä neljävuotias ja tänään 8kk täyttänyt ihanainen, joka ei nuku öisin. Need I say more.

    VastaaPoista
  12. Niin kovin tuttua! Luonnotontahan se olisi, jos kotona oleminen ei ikinä pännisi:) Täällä 4,5 ja 2,5 veet ja mies, joka tekee pitkää päivää. Meillä ei ole remonttia käynnissä, eikä mulla mitään omia harrastuksia ja siltikin tuntuu etten riitä mihinkään, tiuskin ja olen huonolla päällä luvattoman usein. Välillä kun on jotain omaa menoa, ajattelen että sitten tulen paremmalla mielellä kotiin mutta toisin siinäkin usein käy kun kotona tosiaan odottaa yksi jos toinenkin tekemätön homma. Ja taas huono omatunto kolkuttaa. Tää kotona oleminen on sellaista ihanan kamalaa. Tsemppiä meille!

    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just, ihanan kamalaa!Ja tuokin, että sit kun on niissä omissa menoissa niin urakka vaan kasvaa kotona.

      Poista
  13. No voi kuule, väsyneenä ei oo kauheen helppoa olla kärsivällinen. Se auttaa, kun saa valittaa ja päästää höyryjä pihalle ja sitten jaksaa taas jatkaa. Ei mikään voi olla aina kivaa! Niin, että I feel for you. Tsemppiä ja rimanalituksia siellä, missä voi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, alitettu on ja kesällä ruokintakin on helppoa kun grilli vaan kuumaksi!

      Poista
  14. Juuri niin. Välillä ahistaa tosi kovaa ja ajattelee, että miten sitä kestää vielä muutaman vuoden, että lapset on isompia, viisaampia ja omatoimisempia (tuleeko sitä koskaan?)... Ja toisinaan on taas kivaa. Ei oo elämä helppoa. Pitäis yrittää pysyä myös kaukana lapsettomista tai niistä, joiden lapsenhoidosta on jo paljon aikaa, kun sieltä tulee sellaista kommenttia välillä, että oksat pois. Onneksi muut pienten lasten vanhemmat ymmärtää just, mistä on kyse ja mitä arki on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yksi päivä katselin rullaluistelevia nuoria ja mietin, että voi kuinka vapaita ne on!Siis saavat mennä vailla huolen häivää ja nauttia kesästä. Hetken aikaa menee ennen kuin itse voi vaan lähteä eikä tarvitse huolehtia muista, noh onneksi sittenkin on vielä aikaa.

      Poista
  15. Hyvin sanottu! Tänään illalla ulkona juurikin mietin että kuinka saisin hermojani "pidennettyä" mutta se ei taida olla tällä hetkellä mahdollista. On niin paljon kaikkea menossa ja mies paljon poissa ja itse yritettävä jaksaa kaikki siivouksista lasten hyvinvointiin...Oon niin kova stressaajakin luonteeltani niin sekin vaikuttaa heti hermoihini.
    Jaksamisia!

    VastaaPoista
  16. Moikka!
    Tänään "eksyin" blogiisi jonkin toisen blogin kautta... Kyseinen kirjoitus kuulostaa niin kovin tutulta. Itse stressaan aivan liikaa, olen samanlainen hermoheikko liian useasti. Komentelen, tiuskin, hermostun, suutun... Väsyneenä varsinkin! Ai että vihaan niitä päiviä, kun tuntee jo aamulla ylösnoustessaan, että tästä ei hyvä heilu. Lasten yöheräilyjen lisäksi parasta aikaa vaivaa aivan älytön allergia, joka ei tahdo suoda minulle kunnon yöunia millään. Onneksi mies on sentään suht paljon kotona, muuten varmaan olisin jo aivan hermoraunio.
    Erityinen ärsytyksen ja hermoilun aihe on viime aikoina ollut jatkuva ja loputon järkkääminen. En jaksa!!! ;D

    P.S. Tänään oli hyvä päivä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on ihan kamalaa kun aamu jo alkaa huonosti!Mut hei, hyvä et tänään oli hyvä päivä. Niin täälläkin aina tuohon nukkumaan menoon asti. Ei kumpaakaan saa millään, huoh!

      Poista
  17. Tutun kuuloista! Toisinaan kaikki tuntuu sujuvan ja taas toisinaan on aikoja ettei mikään onnistu... Jotenkin on vain opittava löytämään kai ne rajansa ja antamaan itsellekkin anteeksi.Täydellinen ei ole kukaan. :)

    VastaaPoista
  18. Kiitos tästä postauksesta, tunnistin NIIN itsenikin joten pakko jättää kommenttia. Ja oikeesti, ihana kuulla että on muitakin hermoheikkoja, ettei nyt ihan yksinään tarvii täällä stressata. ;)
    Meillä päivät kuluu 5v, 2v ja 11kk ikäisten kanssa, hermoja koetellaan vähän väliä ja vielä vähän siinä välissäkin. ;)) Yöt menee joten kuten kun pienimmät valvottaa ja heräävät aamulla pirteinä klo 4.30. Ole siinä sitte hyväntuulinen ja leppoisa äiti... eli mulla ainakin selkeesti tuo univelka kiristää pinnaa entisestään. Siihen kun lisätään 9v esimurkun kans käytävät vääntämiset niin johan on soppa valmis.
    Onneks tosiaan on kesä ja valoisat aamut, jaksaa pikkasen paremmin noita valvottuja öitä ja täysin epä-inhimilliseen aikaan tapahtuvia herätyksiä. :)
    Mulla on vielä sellainen piirre että syytän itseäni ihan älyttömyyksiin asti kaikesta "vikaan" menneestä ja väärin tehdystä (ja niitähän virheitä riittää tässä _ah niin ihanassa kasvatustyössä_) ja sitte kierin päivätolkulla niissä itsesyytöksissä ja mietin että kuka vaan ois näille kullannupuille parempi äiti kun minä...
    Joo että mistä niitä pitkiä pinnoja, lehmänhermoja ja "olen paras äiti lapsilleni"-fiiliksiä saikaan ostaa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ymmärrän hyvin!Ja ei ole esiteininkään kanssa varmasti aina helppoa, niitä aikoja odotellessa ;) Ja hei, jos löydät jonkun paikan missä niitä lehmänhermoja on kaupan niin vinkkaa ihmeessä ;)

      Poista
  19. Niin tuttua. Ei oo montaa minuuttia aikaa kun väänsin täällä kotona itkua kun rähjäsin lapsille.. :/ Moni ei tosiaan sano näitä asioita ääneen, onneksi omassa lähipiirissä on ihmisiä jotka sanoo niin saa vertaistukea! Tsemppiä meille ja nautitaan kesästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi on kaverit joille voi soittaa ja purkaa pahimmat tunnontuskat!

      Poista
  20. Totta joka sana. Itse aloitin työt 2 kk sitten ja hyvin on muistissa kotona olemisen leppoisuus... Ei todella ole kevyttä työtä kotiäidin työ. Meillä lapset 1, 3 ja 5 sekä lisäksi teini-ikäinen ja olin joinakin päivinä aivan puhki jo ennen lounasaikaa. Tosin nykyinenkään arki ei helpolla päästä, kaksi nuorinta huonoja nukkujia ja herätyksiä yöllä 4-8 kertaa ja sitten aamulla skarppina töihin... Mutta eipä sitä lepohetkeä juuri kotiäitinäkään ollut. Nyt tosin kotityöt odottaa iltaan ja hoidetaa lapset miehen kanssa "vuorotellen", joten omaa aikaa ei todella oo. Pinna oli kireällä ajoittain kotona ollessa ja samanlaisia fiiliksiä on edelleen- toisaalta se kuuluu myös elämään ja lapsetkin oppii näkemään että myös negatiivissille tunteille on sijansa- kunhan vaan tilanteet ei mee "överiksi" ja myös aikuinen muistaa anteeksipyynnön merkityksen. Totaaliset ylilönnit on tietty asia erikseen ja jos tuntee että kiukku ottaa yliotteen niin aina parempi on poistua hetkeksi paikalta vaikka vessaan puhaltamaan pahimmat höyryt pois. Lohdullista- ja samalla todella haikeaa on että lapset kasvaa ja elämä on muutaman vuoden päästä aivan eri mallilla. Ja onneksi tulee kesä:-)

    P ja pienet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muistan kanssa hyvin nuo aikaiset heräämiset töihin, meillä Eevi on aina ollut levoton ja huono nukkuja ja silloin välillä oli kyllä tosi väsynyt. Jotenkin kotiäitinä se on ehkä rankinta kun on niin läsnä KOKO ajan. Ja toisaalta se on sitä parhauttakin, päivästä riippuen. Jaksuja!

      Poista
  21. Tota biisiä mäkin aina laulan kun se radiosta tulee, nostelen käsiä ilmaan ja tulee heti parempi fiilis =)
    Meillä on tolla 9v:llä joku hirvee kriisi menossa ja se on yliherkkä ja itkee joka päivä, vaikka jos sille sanoo että veisitkö roskat ulos. Perheessä tapahtuneen sairastumisen johdosta on muutenkin ollut vähän erilaista elämä viime kuukaudet, sekin varmaan vaikuttanut. Niin ja mun piti tietty se remppa aloittaa mahdollisimman huonoon aikaan, ja sitten hirveellä sisulla viedä väkisin läpi, nyt on sit lihasrevähdyskin vielä kaiken päälle.
    Välillä on kyllä kamalan hankalaa olla äiti, ei tiedä että mitä pitäis tehdä, kun kaikki tuntuu menevän väärin mitä tekee. Väsyneenä kaikki vielä kärjistyy, eikä sitä aina ole oikeudenmukainen eikä reilu, puhumattakaan että olis pitkä pinna.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!