Keep it simple!

 Usein lapset saavat parhaat leikit aikaan niillä yksinkertaisimmilla leluilla.
Tai aina ei ede leluilla vaan kattiloilla, kauhoilla ja kylppärissä olevilla tyhjillä shampoopurkeilla.
Nykyään lelut ovat aina vain hienompi, varustettu huippuominaisuuksilla. Ne ovat värikkäämpiä, äänekkäämpiä ja välkkyvämpiä kuin ennen. Huomasin lelulehdessä myytävän iPhone ja iPad suojia helistimen kera. "Helistin ja iPhone kotelo samassa! Laita iPhone koteloon ja lataa vauvalle ilmaisia Laugh and Learn sovelluksia." 
Oikeesti?






Vaikka nykyajan lelut ovat hienoja ja varmasti osa tosi kehittäviäkin, mutta saako niillä aikaan tätä samaa riemua, minkä lapsi kokee tehdessään jotain itse? Tehdessään muutakin kuin painamalla nappia ja kuuntelemalla eläinten ääniä. Se harmitus kun palat eivät menekään oikeisiin koloihin. Keskittyneet ilmeet ja useita yrityksiä. Sitten se riemu kun huomaakin onnistuvansa itse. Harjoitellaan, kehitytään, opitaan ja iloitaan. Ja hienoja leluja pitää vähän varoa rikkomasta. Ei saa heitellä. Mikäs sen mukavempaa lapsesta kuin rikkoa juuri yhdessä rakennettu torni. Kivaa!


 Huomaan, että omakin kotimme on (liian) täynnä virikkeitä.
Toisen kohdalla on asia vielä erilailla, sillä alusta asti saatavilla on myös niitä isojen "parempia" leluja. On Hello Kitty puhelinta ja Nalle Puh läppäriä. Nyt tuon 4-vuotiaan kohdalla on aika tullut huomata, että kauniit puulelut alkavat olla jo out ja tilalle on hiipinyt kiinnostus kaikkea pientä, muovista ja söpöä(?) kohtaan. Niin vaan paketoin minäkin niitä Littlest pet shoppeja lahjapaperiin juuri yksi päivä....

Katsellessani tuota Aatun leikkiä tulin miettineeksi kuinka yksinkertaisista asioista meidänkin onni koostuu.
Ihmisistä. Kunhan meillä vain on läheisemme, kaikki muu on toisarvoista. Vaikka kotimme olisi tavaroista täysin tyhjä, olisi se silti näiden ihmisten kanssa onnea täynnä. Välillä sitä unohtaa kaiken metelin, materian ja kiireen keskellä, että meillähän on jo kaikki mitä halusimmekin.

Pauli Hanhiniemen sanoin: 
Niin yksikertaista kai
voi vain onni olla,
niin yksinkertaista.
Toisella on toisensa,
eipä muuta tarvita.
Yksinkertaista!

Ps. Eilisen päivän hullari suunnitelmat menivät kyllä ihan mönkään verkkokaupan kaaduttua ja moni juttu olikin jo loppuunmyyty kun sivut taas toimivat. Ja ilmiesesti en ollut ainut, joka jäi nuolemaan näppejään. Noh, lopulta sain kuitenkin tilattua nämä farkut itselleni ja kaverin kautta myymälästä hanskat talveen. Tänään sivut toimivat jo paremmin ja miehelle tilasin muutaman paidan sekä itselleni tämän ylläripaidan :D Mitä lie tuleekaan postin mukana?! Kuvastossa tosin oli nähtävillä, että pitäisi olla raidallinen ;)
Sis mainoslinkin

15 kommenttia

  1. Näin se on meilläkin ollut, Pinja bongailee edelleen mitä ihmeellisimpiä vekottimia lelulehdistä ja todellisuudessa ne jäävät nurkkiin pyörimään sen ensimmäisen päivän jälkeen.
    Eniten meillä onkin leikitty nyt näillä perinteisillä jutuilla, Pinjallahan on myös sama kuin Eevillä, että kaikki pienet söpöt tyttömäiset jutut ovat kova juttu, eniten leikitään niillä barbeilla ja nukkekodilla sylvanian eläimillä.
    Kavereitten kanssa taas kaivetaan kaikki prinsessarooliasut esille ja leikitään roolileikkejä.
    Kaikki liikkuvat koirat, Muumi kannettavat, zhu zhu petsien radat ym. ovat jääneet nurkkiin pölyttymään, pitäisikin nyt joulun jälkeen ottaa ja laittaa niitä kirpparille.
    Lisäksi Pinja rakastaa askarrella ja värittää, värityskirjoja onkin meillä aika pino, parhaita ovat ne joissa on tarroja mukana, niillä on kaikkein mieluisinta näperrellä. :)

    Parasta on tosiaan kun lapsi oppii itse jotain, Pinja oppi juuri kirjoittamaan oman nimensä pitkän harjoittelun tuloksena ja kyllä oli neiti niin ylpeä siitä kun itsekirjoitettu nimi komeili kummipoikani synttärikortissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin on meilläkin käynyt monelle lelulle. Eniten on leikitty nukeilla ja juuri puisilla kokkausjutuilla ja hellalla. Nyt alkaa ne jo Eevillä vähän menemään ohitse. Eniten meilläkin tykätään värittämisestä ja askartelemisesta. Eevi sai vanhan pulpetin tänne kotiin ja nyt leikkii joka päivä koulua ;)

      Voi, hieno homma Pinja!

      Poista
  2. Juurikin näin, olipa kiva postaus! =) Meillä on aika vähän ostettu leluja, mutta onhan niitä vilkkuvia ja ääntäpitäviäkin ehtinyt kertyä. Ja yksi tai kaksi niistä on tytön lempileluja. =) Mutta silti on kiva välillä vain katsoa sitä onnistumisen riemua, kun onnistuu jossain, esim. juuri laittamaan niitä palikoita oikeista re'istä. Itse tykkään lukea ja ottaan tytön syliin. Se on kivaa huomata, että nyt jo jaksaa kuunnella ja keskittyä hieman pidempään kuin vielä vaikka puoli vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ostetaan yleesnä vain synttäreille ja jouluksi, mutta kummasti niitä sitten kertyy kun vanhat lelutkin on edelleen käytössä. Pitäisi taas tehdä inventaario mitä laitetaan pois. Lukeminen on mukavaa, meilläkin tykätään!

      Poista
  3. No sinäpä sen sanoit kauniisti! Ei mene päivääkään ohi ilman kiitosta näistä ihanista, kun millään muulla ei tosiaankaan ole väliä.

    Meillä koti pursuaa leluista, eivät pysy järjestyksessä, kaikkea on liikaa, ja niin yksinkertaisesti kuitenkin kaikista kiinnostavimmat "lelut" ovat yksivuotiaalla äidin puhelin tai kaukosäätimet, neljävuotiaalla läppäri. Nykyajan nuoriso..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo kaukosäädin!Mikä ihme siinä viehättää?!

      Poista
  4. Voi olen niin samoilla linjoilla kanssasi! Meillä on todella vähän leluja ja nekin lelut mitä olemme hankkineet ovat pääasiassa puisia, hyvin yksinkertaisia. Muistan koulussa varhaiskasvatuksen opettajan sanoneen, että paras lelu pienelle lapselle olisi pieni lauta jossa on kahva jolla leikkiessään lapsi voisi antaa oman mielikuvituksensa juosta ja päättää onko lauta auto, hevonen tai joku muu. Meillä suositaan juurikin niitä yksinkertaisimpia leluja kuten työnnettävä plasto, keittiön paistolastat ja kattilat, muoviset tupperware kipot, puiset palikkalaatikot ja kirjat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekään ei Aatulle ole ostettu juurikaan uusia leluja, synttärilahjaksi sai autoja ja legoja, mutta muuten on mennyt Eevin vanhoilla. Itse pidän kovasti puisista leluista kun ovat niin kauniita ja vaikka vähän kolhujakin tulee, niin ovat vain nostalgisia ;)

      Poista
  5. Olet aivan oikeassa!
    Onni koostuu pienistä arkisista asioista.

    Meilläkin tornien kasaaminen on tyttöjen lempi puuhaa.
    Yleensä siis isompi tekee tornin, pienempi tulee sen rikkomaan ja molemmat nauravat :D

    VastaaPoista
  6. Just näin, ei niiden lelujen kummoisia tarvitse olla. Meillä pojilla pursuu paikat leluja joilla ei leikitä. Se yksi pikkuauto taas saattaa riittää vaikka mihin leikkiiin. Vauvan kohdalla on vielä pysytty kohtuudessa. Hänelle on ostettu, isoveljen pyynnöstä, yksi pehmopupu. Mitään muuta ei ole hankittu. Pojat ovat kyllä ko sunnitelleet että mitä toivovat pikkusiskolle joululahjaksi. Aika herttaista sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi liikkis noita poikia ♥ Meilläkin kyllä Eevi on katsellut lelulehdestä mitä Aatu toivoo joulupukilta ;)

      Poista
  7. Meillä 7-vuotias omaa aivan käsittämättömän mielikuvituksen. Saa leikin aikaiseksi ripustaessaan sukkia narulle kuivumaan: sukkakoulu! Suihkussa viihtyisi myös helposti parikin tuntia juurikin niiden shampoopurkkien kanssa :).

    VastaaPoista
  8. Totta joka sana:) Mua suorastaan ahdistaa tämä lelupaljous ja just se ettei millään oikein leikitä kunnolla. 3-vee pojan lempijutut on pikkuautot ja 5-vee tyttö tykkää eniten värittää, askarrella ja opetella lukemaan (täällä Ranskan koulussa ovat jo aloittaneet tavujen opettelun). Olen tehnyt vakaan päätöksen että tänä jouluna molemmille ostetaan yksi uusi lelu, piste. Kuitenkin niitä taas kertyy sukulaisilta ja kummeilta. Ja iso kasa vanhoja lähes uudenveroisia leluja lähtee myös vähäosaisten joulukeräykseen.

    Heidi

    VastaaPoista
  9. Tiedätkös minä sanoin ihan samalla tavalla miehelle,kun bongasin ne ipad/iphone lelut kuvastosta. OIKEESTI?
    Äiskän suureksi inhoksi meille on myös rantautuneet kaikenmaailman petshopit ja taskukoirat ja itsekin sorruin zhuzhupetseihin. Tällä hetkellä on tosin neiti 3,5 veeltä koko leikkihuone karanteenissa tuhmailun takia.
    Myös minä laitan leluja säännöllisin väliajoin pois. Viimeksi viikolla lähti paikallisen kidsandmothers liikkeen järjestämään lelukeräykseen pari pussillista leluja.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!