Mä tunnen sut




Saadessani sinut syliini ensimmäistä kertaa tuntui kuin tuntisin sinut jo, 
vaikka en tiennytkään sinusta vielä yhtään mitään..

Kummallista, kuinka jonkun ihmisen voi tuntea lähes läpikotaisin. Tiedät mitä hän tarvitsee, ilman, että hänen tarvitsee sanoa sanaakaan. Pienistä eleistä, ilmeistä, itkun sävyistä. Juuri sinä tiedät, kaikista parhaiten. Olet jollekin toiselle kaikki mitä hän kaipaa, se suurin turva.

Se lapsen levollinen ilme kun hän nukahtaa viereesi, vaikka taas piti muka omaan sänkyyn laittaa nukkumaan. Kaikki hänessä huokuu sitä, että hän kokee olevansa turvassa, että hän ei haluaisi olla missään muussa paikassa. Se oma äskeinen turhautuminen, koska missasit suosikkiohjelman telkkarista nukutusepisodin takia, on muuttunut jossain vaiheessa rauhallisuuden tunteeseen. Itsestäkin tuntuu, että voisi painaa pään tyynyyn ja olla vaan. Siinä on hyvä olla, turvallista. "Tässä mua tarvitaan, miksi haluaisinkaan olla muualla?" Toisaalta voisit katsella nukkuvaa lasta tuntikausia miettin, mistä mahtaakaan hän uneksia, sillä se on asia, jota et sinäkään voi tietää.


Tiedättekö sen avuttomuuden tunteen kun vieras lapsi itkee sylissäsi, etkä tiedä mikä hänellä on hätänä, mikä lohduttaisi? Tai kun taapero yrittää kertoa sinulle omilla sanoillaan jotain, mutta et vaan ymmärrä, että mitä hän ajaa takaa. Joku muu kyllä ymmärtää, niin sinäkin omasi kohdalla. Sinä tiedät, että ma-ma-maa tarkoittaa maitoa ja yyyyyiiih tarkoittaa, että kakka on housuissa. Oman lapsen itkuun reagoidaan ihan eritavalla, ei tunneta avuttomuutta, koska me tunnetaan heidät. Tiedetään, mikä auttaa. 
Ja usein se pelkkä syli auttaa jo paljon.

Jotenkin tuntuu lohduttavalta, että maailmassa on kaksi ihmistä, jotka tunnen lähes läpikotaisin. Ainakin vielä. Aikuisia ei tässä asiassa voida oikein laskea, sillä aikuiset käyttäytyvät niin erilailla kuin lapset. Tottahan toki sitä puolisonsa, vanhempansa ja muut läheiset ihmiset tuntee, mutta ei kuitenkaan ihan samalla tavalla. Aikuiset kertovat jos haluavat. Lapset kertovat automaattisesti, rehellisesti ja sanoja säästelemättä.


Nyt vielä, he kertovat avoimesti kaiken. He itkevät ja nauravat silloin kun siltä tuntuu.
He tulevat syliin ja suukottavat. He kiukuttelevat, mököttävät ja leppyvät. He saavat sinut saman päivän aikana järjiltäsi monta kertaa ja silti rakastat heitä vain enemmän. He näkevät sinut pahimmillaan (ja parhaimmillaan) ja kuitenkin olet heille se yksi tärkeimmistä. Aikuisista he eroavat siinä, että he eivät koskaan jälkeen päin muistuta sinua virheistäsi, he antavat aina uuden mahdollisuuden. He muuttavat maailmasi ja tärkeysjärjestyksesi ja opettavat sinulle enemmän asioita kuin mikään koulu aikaisemmin. He kietovat sinut pikkusormensa ympärille heti ensimmäisestä hetkestä lähtien ja näyttävät kokonaan uuden puolen rakkaudesta. 

Olen onnellinen, että omat välit vanhempiini ovat edelleen sellaiset, että voin kertoa hänelle mitä tahansa.
Minuun on aina luotettu, minun on annettu tehdä omat päätökseni (ja virheeni) sekä tuettu silloin kun olen sitä tarvinut. Minulle on aina korostettu, että koti on paikka, johon voi aina tulla. Edelleenkin, vaikka oma koti minulla jo onkin, tuntuu turvalliselta, että aina voi pyytää apua jos siltä tuntuu. Toivon todella, että samanlainen tunne olisi minun lapsillani kun he ovat isoja.


...mä tunnen sut ♥

31 kommenttia

  1. Ihana postaus! <3 Samoja tunteita täälläkin!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja nyt oot mun listoilla myös..

    Ja mukavaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus ♥ Sarakin nukahtaa vielä joka ilta äidin viereen. Kyllä näitä aikoja tulee varmasti ikävä! Minä olen jo ajat sitten luovuttanut lempiohjelmieni suhteen. Tiedän etten ikinä voi katsoa niitä rauhassa silloin kun ne oikeasti tulee telkkarista joten kaikki tallentuu Elisa Viihde boxiin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vaikka välillä se nukuttaminen turhauttaakin. Voi tommonen boksi onkin kätevä!

      Poista
  4. Ei voi muuta kuin jättää tämän <3 Ihana postaus <3

    (ja kysyä että onko teillä fatboy originalit vai juniorit lapsilla?)

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Meillä on molemmat, mutta musta tuo junior on kätevämpi. Se original on tosi iso ja vei aika paljon tilaa tuolla lastenhuoneessa niin siirsin sen ylläkertaan. Nyt jos ostaisin niin ostaisin molemmille nuo junioirit vaan, saavat hyvin itsekin niitä liikuteltua.

      Poista
  5. Todella koskettava postaus. Samoja ajatuksia täälläkin niin lapsista kuin omista vanhemmista. Minulle ja sisarelleni on aina korostettu, että koti on sellainen paikka, jonne voi tulla milloin tahansa. Haluan meidän kodin olevan samanlainen paikka lapsilleni.

    Kiitos Sini taas kerran ihanasta postauksesta! <3

    VastaaPoista
  6. <3 samoja tunteita myös täällä viime aikoina V:n halutessa nukahtaa viereesi, välillä jopa rinnan / vatsan päälle kuten vauvana, äidin vauva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miellä on ollut vähän muutes samaa. Tykkää makoilla masun päällä ja nyt eilenkin kun oli tosi itkuinen hampaiden tulon takia niin nukahti tuohon sohvalle mun masun päälle. Voi liikkis!

      Poista
    2. Liikkistä :-) Meillä on tämä tullut nyt kun V siirtyi isojen tyttöjen sänkyyn nukkumaan, pinniksessä on ollut varmasti tietynlainen turva, kun sinne nukahti itsekseen. Mut ihanaahan tuo on ja kaikki ajallaan.

      Poista
  7. Näinhän se on. Jo sairaalassa huomasi, että sen oman lapsen itkun tunnistaa heti, jännä. Vaikka syntymästä oli niin vähän aikaa.. Ja siitä lähtien sitä suhdetta onkin rakennettu hiljalleen. Meilläkin tyttö nukahtaa viereeni. Vielä sitä kuitenkin ehtii vaikka mitä (äiti siis). Eikä juuri nyt ole tarvettakaan ehtiä, kun kohta jo huomaan, että tyttö onkin jo kasvanut isoksi.

    VastaaPoista
  8. Voi miten kauniisti oot osannut pukea sanoiksi tunteita. Kiitos postauksesta, tuli kyyneleet silmiin täällä.

    VastaaPoista
  9. Aivan ihanasti kirjoitettu ja niin totta! <3

    VastaaPoista
  10. Ja toivottavasti pääset sinne meidän kanssa ;) ja kiva juttu tosiaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. H puhuikin jotain, mut en oo saanut mailia?!Täytyy tsekata onnistuisko mitenkään!

      Poista
  11. Aivan ihana kirjoitus <3, juuri sain pienimmäisen unille ja kyyneleet tuli silmiin tätä lukiessa <3! Kiitos kauniista tekstistä!

    VastaaPoista
  12. Niin se vain on. Ketään muuta en tunne niin hyvin, kuin omat lapseni. Toivottavasti tämä säilyisi heidän kasvettuaan aikuisiksi.

    Ihana kirjoitus.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!