Nukutaan hyvin

Kerroinkin tuossa ohimennen eräässä postauksessa, että olemme siirtäneet Aatun nukkumaan Eevin kanssa samaan huoneeseen. Itsestä tuntuu vähän oudolta, oma makuuhuone tuntuu kovin tyhjältä. Aika kauan aikaa siellä on meidän kanssa nukkunutkin joku kolmas tyyppi, ei ihme, että tuntuukin kummalliselta! Eevi nukkui muistaakseni vähän yli 2-vuotiaaksi meidän huoneessa omassa pinniksessään, hän on aina ollut todella levoton nukkuja ja silloin kun molemmat meistä vanhemmistakin kävi töissä, emme vain jaksaneet ravata useaan kertaan eri huoneessa yön aikana. Usein pelkkä unilelun laittaminen auttoi ja kaikki jatkoimme unia, itse en edes aamulla muistanut, että olen yöllä herännyt ;)

Reilu puolisen vuotta makuuhuone olikin vain meidän käytössä ja sitten syntyikin Aatu.
Nämä unikeskustelut tuntuvat herättävän aika monenlaisia mielipiteitä, monesti hyvin kärkkäitäkin sellaisia ja usein teilataan täysin kaikki muut nukkumisjärjestelyt paitsi se oma. Itse olen tässä suhteessa vähän mielipiteetön. Minusta se on jokaisen perheen oma asia kuinka heillä nukutaan eikä kukaan voi sanoa, että se on väärin. Tärkeää on, että nukutaan. Meillä äideillä on usein kova tarve arvostella toisia äitejä ja varsinkin herkemmät äidit tai tuoreet äidit saattavat ottaa nämä arvostelut todella raskaastikin. Aina mietin, että miksemme tue toisiamme sen sijaan, että syyllistämme ja arvostelemme? Kuka siinä voittaa?

Perhepeti taitaa olla yksi tällainen aihe, joka herättää mielipiteitä.
Meillä Aatulla on ollut koko ajan oma sänky huoneessamme, mutta käytännössä alusta saakka on hän nukkunut ainakin osan yöstä vieressämme. Alussa tiheät yösyötöt olivat todella väsyttäviä kun joutui heräämään muutaman tunnin välein ja pian se menikin siihen, että nostin Aatun viereeni ja hän söi siinä ja nukahti ja itsekin nukahdin aina samantien. Tästä Aatu tietysti oppi sen vieressä nukkumisen ja vaikka hänet saikin nukahtamaan omaan pinnasänkyynsä illalla, yöllä kuitenkaan ei meinannut rauhoittua kuin viereen. Ja en minä valittanut, sillä itsestä tuntui jotenkin ihanalta kun hän tuhisi siinä vieressä. Minulla ei koskaan ollut ongelmia saada nukuttua, vaikka vauva olikin vieressä, ehkä päinvastoin jopa. Nyt kuitenkin loppuajasta Aatu itse alkoi nukkumaan levottomasti siinä meidän sängyssä ja totesimme, että ehkä on aika luopua tästä tavasta ja siirtyä sinne omaan sänkyyn kokonaan ja samalla myös omaan huoneeseen.

Ihan kuin varkain mun vauvasta tulikin puolitoistavuotias ja itsekin vähän yllätyin. Noin iso, noin äkkiä.
Eka ilta meni itkeskellen omassa huoneessa, mutta kun en antanut periksi ja säntillisesti kävin aina tsekkaamassa tilanteen ja laskin makuulle, nukahti hän lopulta. Seuraavat illa ovat menneet ihan loistavasti. Ei nukuttamista ollenkaan! Luemme iltasadun, laskemme hänet sänkyyn ja laitamme unipupun kainaloon ja hän nukahtaa sinne. Uskomatonta miten helposti se menikin, olin varautunut hiukan pahempaan taistoon ja useampiin unettomiin öihin, mutta ei. Usein Aatu herää siinä 5-6 aikaan aamuyöstä ja silloin jos ei meinaa nukahtaa enää, otamme hänet vielä viereemme ja myöhemmin saattaa hipsiä vielä Eevi perästä. Näin unet saadaan jatkumaan sinne noin 9 asti aamulla, sopii aamu-uniselle äidille ;)

Ihan varmasti tämän siirron olisi voinnut tehdä paljon aikaisemminkin.
Alunperinkin olisi voinut toimia toisin. Ollaan kuitenkin nukuttu hyvin kaikki ja se on tärkeintä.
Loppupeleissä tuo 1,5 vuotta on aika lyhyt aika elämässämme enkä koe, että olisimme joutuneet luopumaan jostain. Olemme ehkä vain saaneet jotain, enemmän läheisyyttä ♥

Milloin teillä on siirrytty omaan huoneeseen nukkumaan?
Menikö helposti?

13 kommenttia

  1. Meillä nukuttiin perhepedissä puoli vuotiaaksi asti ja hyvin nukuttiin kaikki. Sitten siirrettiin neiti pinnasänkyyn meidän sängyn viereen, mutta parin viikon päästä siirrettiin omaan huoneeseen, kun neiti alkoi heräämään jokaiseen ääneen, kylkeä kun käänsi oli neiti hereillä. Siitä asti on siis nukkunut omassa sängyssä omassa huoneessa ja hyvin on nukkunut. Ei ole ikinä tarvinnut nukuttaa. Nukahtaa itse samantie kun sänkyyn laittaa ja nukkuu aamuun asti. Noin 3-4 viikon välein tosin tulee yö, että herää 4-5 aikoihin. Käyn hakemassa viereen, pyörii siinä 2 tuntia hereillä, vien takaisin omaan sänkyyn, jonne nukahtaa heti. Tämä sama rutiini siis toistuu säännöllisesti sen kolmen viikon välein. Ei nukahda meidän viereen millään, mutta ei siis omaan sänkyynkään silloin herättyään vasta sen jälkeen kun on pyörinyt 2 tuntia hereillä... Olisi ihana saada joskus kainaloon pieni tuhisija, mutta kun ei neiti nukahda viereen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kanssa Aatu heräili herkästi jos jotain ääniä kuului. Nyt nukkuu kyllä paremmin tuolla Eevin kanssa samassa huoneessa. Hauska tuo teidän 3 viikon kierto :D

      Poista
  2. Hieno juttu:) Toivon rauhallisia unia sinne teille!
    Meillä esikoinen siirtyi omaan huoneeseen 3-vuotiaana, siihen asti nukkui samassa huoneessa mutta omassa sängyssä ihan syntymästään asti. Tuntui vain aika huisilta tuolloin laittaa niin pieni niin kauas äidistä ja isistä. Siirto kävi helposti. Itseasiassa sai oman huoneen vasta tuolloin ja odotti sitä niin kovasti että sen takia ei varmaan kaipaillut meidän makkariin. No, keskimmäinen teki saman 2-vuotiaana (nukkui ekat puoli vuotta elämästään toki perhepedissä). Ja hänen tapauksessaan levottomat yöt rauhoittuivat huomattavasti tuon siirron jälkeen. Pienin nukkuu vielä (imetyksenkin takia) samassa huoneessa, mutta jo suurimman osan öistä omassa pinniksessä. Hassua on se, että meidän tapauksessa neidit suorastaan rakastavat nukkua omassa sängyssä ja rauhassa. Eikä äiti ja isi saa yövieraita, mikä on juuri toisaalta harmikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tämä siirto oli mulle itelle helpompi just sen takia, että Aatu ei nytkään nuku yksin vaan Eevin kanssa. Ja meillä myös yöt nyt rauhoittuneet huomattavasti, ihanaa!

      Poista
  3. Olosuhteiden pakosta meillä siirryttiin tulipalon jälkeen omiin huoneisiin (siihen asti nukuttiin olosuhteiden pakosta yhdessä). Yllättävän hyvin meni - itse asiassa paremmin kuin luulin :D Meillä molemmat lapset ovat niin kuumaverisia että vieressä nukkuminen tuottaa koko yön kestävää levotonta potkimista. Isin ollessa työmatkoilla nukumme kaikki samassa sängyssä ;).

    T: E

    Ps. Hauskaa muuten tuo aamu-unisten kokemus, että 5-6 on aamuyöstä ;), mulle se on aamuihmisenä Aamu ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teille sattui kyllä ihan kamala kokemus kohdalle :( Hienoa, että siirto omiin huoneisiin meni kuitenkin hyvin! Ja joo, meillä ollaan kaikki sellaisia pyöriskelijöitä ja potkijoita, Eevi varsinkin! Välillä on vähän ahdasta tuossa kun 4 tyyppiä on samassa sängyssä ;) Joo siis toi aikahan on mulle melkein keskiyö :D

      Poista
  4. Meillä Eppu siirtyi omaan huoneeseen noin 1v11kk ikäisenä, Noppa taas 2v7kk. Meillä pienempi ollut aina levoton nukkuja, heräilee vieläkin öisin. Vauvana nukkui perhepedissä, aina sinne 9-10kk ikäiseksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Eevi on ollut se levottomampi, hän heräilee edelleen joskus yöllä ja puhuu unissaan. Joskus hauska kuunnella niitä höpinöitä ;)

      Poista
  5. ihana kirjoitus ja tärkeintä on nukkuminen. oli se sitten vauva kainalossa, pään päällä tai toisessa huoneessa. Kukin tavallaan.. Mukavaa iltaa!

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä siitä, että miksi syyllistämisen sijaan ei voi jakaa kokemuksia ja tukea, keneltä se tosiaan on pois. Ja tämä on yksi niitä aiheita kuten sanoit, joka tuntuu jakavan mielipiteitä. Mutta mäkin olen mielipiteetön;). Meillä Ida nukkui ekan vuoden pinniksessä ja söi joka toinen tunti. Olin niin loppu etten todellakaan jaksanut muuta kuin nostaa kitisevän vaivan tissille. Nukahdimme usein vierekkäin, mutta mä en saanut vauvan vieressä nukuttua, vaan heräsin aina kauheisiin niskakramppeihin, kun ilmeisesti pelkäsin rusentavani vauvan. Vuoden jälkeen Ida joutui isin unikouluun ja parin yön jälkeen nukkuikin yöt läpensä. Emilin ja Ellenin kohdalla sama toistui, unikoulu vain pidettiin puolen vuoden - 8kk iässä. Meillä myös säännölliseti kannetaan yökukkujat takaisin omaan sänkyyn (paitsi jos näkee painajaisia), näin meillä kaikki nukkuvat paremmin. Nyt vähän jännittää kun lapset ovat vuoden olleet ja nukkuneet kaikki samassa huoneessa, että miten yläkerran valmistuessa siirto omiin huoneisiin sujuu.. Veikkaan että varsinkin neiti tempparementtisella saattaa olla vaikeuksia.

    VastaaPoista
  7. Me oltiin tässä se ääripää ja ihan olosuhteiden pakosta. Pinja veteli sikeitä vieressäni vielä sinne vajaa 4-vuotiaaksi, mies oli siirtynyt jo patjalle kun ei mahduttu enää samaan sänkyyn koko perhe. Pinja siirtyi tosi kivuttomasti tuolloin omaan sänkyynsä, tosin olihan ikääkin jo tuolloin sen verran, että asiasta pystyi jo keskustelemaan ja tähän toimi tuolloin perinteinen tarra palkinto jokaisesta omassa huoneessaan yksin nukutusta yöstä.
    Pinjan siirto omaan huoneeseensa venyi aika lailla, sitä koitettiin jo paljon aijemminkin juurikin siinä 1-2-vuoden välissä aika paljonkin, mutta Pinja nukkui muutenkin todella huonosti ja nuo kaikki kokeilut omaan sänkyyn ja huoneeseensa olivat tosi tuskasia jopa yli viikon mittaisia pätkäöitä ja huudatusta, sitä odotettua pari yötä on hankalaa ja sitten helpottaa ei ikinä tullut ja väsymys oli aika hirveä.

    Kyllä noina Pinjan vauvavuosina älysi sen, että ihan sama missä se vauva todellisuudessa tulee nukkumaan, koko perheen uni menee etusijalle siinä missä kukin nukkuu, olkoot sitten perhepeti tai oma huone ja sänky.

    VastaaPoista
  8. Löysin ensi kertaa blogiisi ja heti tämä ensimmäinen kirjoitus osui ja upposi. Meillä ovat kaikki lapset nukkuneet perhepedissä, mutta ovat kyllä sitten siinä vuoden iässä siirtyneet suht kivuttomasti sinne omaan sänkyyn (tai sitten kyseessä on vain aika kultaa muistot -ilmiö :D ), saattavat kyllä edelleen tulla sänkymme jalkopäähän nukkumaan, jos heräävät yöllä tms. Ja mikäli lapset sairastavat, siirrymme me heidän viereensä. Kuopus 9kk nukkuu meidän sängyssämme sen jälkeen, kun yöllä omassa sängyssään herää, mutta kokoajan ne unipätkät hänelläkin siellä omassa sängyssä pitenevät.

    VastaaPoista
  9. Perhepeti on vauva-aikana ollut meidän nukkumismuoto :) me ostetiin pinnis kun v oli 1v1kk. Esikoinen muutti 3vnä omaan huoneeseen ja keskimmäinen 3vnä alkoviin meidän makkariin.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!