Puolitoista vuotias

Huh heijaa kuinka 1,5 vuotta hujahtikin!
Ja missä mun vauva on?

Puolitoista vuotta sitten....



...ja tänään.


Itsestä tuntuu, että toisen kanssa tämä aika on mennyt vielä nopeammin kuin ensimmäisen.
Täytyy myöntää, että nämä kaksi kyllä pitävät minut kiireisenä eikä tekemisen puutetta päivisin ole.
On nahisteluja, on sovitteluja. On leikkiä, itkuja ja iloja. On hyviä hetkiä ja joskus vähän huonompia.
On sisko ja sen veli. Niin samanlaiset luonteiltaan, että välillä vähän salamoi. Ihanaa on kuitenkin huomata, että kaikista nahinoista huolimatta he ovat toisilleen kovin tärkeitä ♥

Hauska huomata kuinka jotkut asiat menevät ihan päinvastoin kuin ensimmäisen kanssa.
Ensimmäisen kanssa kun koko ajan opeteltiin uusia juttuja ja mielessä oli, että mitä missäkin iässä "pitäisi" osata...joidenkin ohjeiden mukaan siis. Ja mitä aikaisemmin niin sitä parempihan se oli, tai niin sitä ainakin luuli. Nyt toisen kanssa olen huomannut toimivani aivan päinvastoin! Lähestulkoon aliarvioinut toisen taitoja, sillä mielessä on ollut se pikkuinen vauva, eihän se vielä tuommoista voi osata. Yllättynyt lähes päivittäin siitä, mitä noin pieni ihminen jo osaakin. Ja missä välissä hän on sen oppinut? Ja oikeastaan kaikki "pitäisi osata"-jutut on unohtunut. Ei stressausta, ei huonoa omaatuntoa siitä, että tutti on edelleen kovin tärkeä tai, että pottailu ei suju ihan aina. Nyt vain eletään!

Muistan kuinka alussa mietin, että riittääkö minusta kahdelle?
Pystynkö antamaan molemmille tarpeeksi huomiota?
Sitten selvisi, että rakkautta ei tarvinutkaan jakaa vaan se kaksinkertaistui!
Sylissä ja sydämessä on paikat molemmille, ihan aina.
I was made for loving you...and you!

Ps. Stockalla lastenvaatteet- ja jalkineet -20%
9.12.2012 saakka! (sis mainoslinkin)

22 kommenttia

  1. Kauniisti kirjoitettu. Itse olen huomannut tuon saman, että nuorimmaisten kanssa ei enää stressaa mitä pitäisi osata missäkin iässä vaan enemmän antaa mennä omalla painollaan. Kunnes sitten havahtuu, että lapsi on yli 2,5 vuotias ja ei varmaan enää tarvitse syöttötuolia:)

    Niin ja sitä rakkautta riittää jopa neljälle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, noinhan se menee!Ja varmasti riittää, ihan niin monelle kuin tarvitaan ♥

      Poista
  2. Onnea Aatulle! Nää teidän sisarukset ovat kyl niin söpiksiä ♥

    VastaaPoista
  3. Aika menee hurjan äkkiä, must tuntuu et sä vasta äsken paljastit blogissa odottavasi Aatua :) Ja nyt jo noin iso ihana poika!

    Must tuntuu, et aika on mennyt hitaammin johonkin siihen asti kun lapsi täytti 2v, mutta nyt just eilen mietin et mihin aika katoaa. Poika osaa jo hurjasti juttuja ja puhuu enemmän ja enemmän. Siivotessa mietin, et syöttötuolikin pitäis viedä yläkertaan jemmaan, mut sit tuli sellanen haikea fiilis ettei raaski vielä luopua siitä, vaikkei sitä käytetä :D Ihan hullua!

    Samalla tuntuu, et toi tenava tulee päivä päivältä vaativammaksi. Siis vaatii jotain niin kauan, että saa sen. Joskus oon miettinyt, olisko helpompaa kun olisi kaksi lasta ja heistä ehkä seuraa toisilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän siitä tosiaan kauaa ole, tuntuu kuin se oli just ihan pari kuukautta sitten. Ja kyllä, vauvalelut on saanut meilläkin kerätä varastoon muun tavaran ohella ja tosiaan ihmetyttää, että mistä tuo jätkä on oppinut kaikki nuo jutut?

      Poista
  4. Kauniisti kirjoitettu Sini <3!
    Ja tiedätkö just eilen sanoin Mikolle ihan samoja juttuja, en ole miettinyt yhtään mitä pitäisi osata toisin kuin Linnean kohdalla. Silloin koko ajan odotti malttamattomana sitä seuraavaa taitoa :)..
    Linneastahan tuli isosisko melkein samanikäisenä kuin Likuan on nyt ja jotenkin tuntuu että Linnea olis silloin ollut paljon isompi tyttö, Lilian taitaa omissa silmissä pysyä vielä aika pitkään meidän "vauvana" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mäkin muistan Eevin kanssa kuinka sitä odotti, että toinen oppii uusia taitoja. Nyt ne on opittu ihan huomaamatta ;)

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitettu!Niin se aika vaan rientää:) Onnea 1,5vuotiaalle Aatulle!

    VastaaPoista
  6. Meillä sama tilanne, ja kovin tutulta kuulostaa kirjoituksesi! Uskomatonta miten hirveästi 1,5 vuotias osaa asioita, vauvasta on jäljellä enään hienoinen häivähdys. Esikoinen ei mielestäni ollut lainkaan näin taitava samassa iässä, mutta kai se on niin, että kaikkihan sitä pitää opetella isomman perässä :)
    Onnea suloiselle Aatulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ei ole edes enää sitä vauvantuoksua ;( Kiitos!

      Poista
  7. Apua, onko aika todellakin mennyt näin nopeasti. Vastahan teidän vauva syntyi!
    Välillä tulee kyllä ihmeteltyä sitä, kuinka omakin vauva voi olla kohta jo puoli vuotta! Aika todellakin rientää, hui!
    Ja kyllä, se rakkaus vain kasvaa perheenjäsenten mukana :)Sama huoli oli minullakin aikoinaan, mutta niin siinä vain kävi :)
    Ihanasti kirjoitettu, jälleen!

    Adimon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä!Ihan uskomatonta!Joo, hassulta tuntuu näin jälkeen päin ne omat ajatukseni, mutta kyllä niitä silloin mietiskeli.

      Poista
  8. Onko meidän muksuilla vaan tasan kuukausi ikäeroa?! Oon lukenut sun blogia pitkään kun babyluxin emma tästä vinkkasi ja kuvitellut jotenkin että teidän poitsu olisi vanhempi. Kai se menee niin kun on isompi sisarus jolta opitaan kaikkea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkuussa tulee meidän poju 2v. Apua!

      Poista
  9. Aika kyllä rientää, kasvua ja kehitystä tulee päivittäin. Joulusta kun selvitään saa ajatukset kääntää jo 2vee synttäreihin, apua!! Tuo rakkaus ja tärkeys sisarusten välillä on kyllä jotain aivan ihanaa seurattavaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iik, teilläkin kohta jo 2-vuotias!!

      Poista
  10. Aika kuluu hurjan nopeasti. Äitini pelotteli minua sanomalla ajankulun vaan nopeutuvan, kun ikää tulee lisää. Nytkin aika tuntuu menevän liian nopeasti. Meidänkin kuopus on kohta vuoden!!

    Olen huomannut myös kuinka eri tavalla toisen lapsen kanssa tulee oltua. Ei samalla tavalla stressaa siitä mitä pitäisi osata tehdä jne.

    Aivan ihana postaus taas sinulta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut eihän meille tuu ikää lisää :D
      Ja totta, mä olen ainakin ottanut paljon rennommin toisen kanssa..

      Poista
  11. Ihan samat ajatukset. Juurihan poitsu syntyi ja nyt jo niin iso poika. Ja mietin silloin ihan samaa, että miten sitä rakkautta riittää sitten sille toisellekin, mutta tosiaan sitä tulee sitten kaksinkerroin lisää :)
    Ja toisen kohdalla tuntuu, että ei ole kiire minnekään, ei odota samanlailla kaikkia uusia juttuja kuin esikoisen kohdalla, eikä ole jännittänyt osaako johonkin tiettyyn ikään mennessä niitä tiettyjä juttuja.

    Kävelit muuten eilen Eevin kanssa vastaan ideaparkissa :)

    VastaaPoista
  12. Niinpä!! Juu siellä oltiin, olisit nykäissyt hihasta!!

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!