Kolmestaan kertaa kaks

Meillä lapset olivat vuoron perään yökylässä mummulassa ja täällä eleltiin muutama päivä arkea yhden lapsen kanssa. Hassua huomata miten toisen lapsen puuttuessa tuntuu kuin kaikki olisi erilaista. Jotenkin liian hiljaista ja liian rauhallista.

Tällaiset kahdenkeskiset ajat lasten kanssa ovat kyllä tosi tärkeitä, niin meille aikuisille kuin lapsellekin. Huomasin taas kuinka erilaisia lapset ovatkaan ollessaan yksin, selvästi pieni irtiotto toisistaan tekee heillekin hyvää. Aatu halusi vain pötkötellä ja lukea muumikirjoja. Uudestaan ja uudestaan. Makoili kainalossani ja kikatti. Piti kädestä kiinni ja nukahti siihen. Ja sitten vain olimme, ihan rauhassa. Eevin kanssa pelasimme lautapelejä, juttelimme mieltä painavista asioista, kokkailtiin yhdessä ja katsoimme Viileän Venlan. Ihan tavallisia asioita, ne vaan tuntuivat erilaisilta..erityisiltä. Illalla roudasimme makuuhuoneeseemme Hello Kitty teltan, johon Eevi halusi mennä nukkumaan yöksi. Oli kuulemma outoa nukkua ilman Aatua.

Vaikka päivin meillä nahistellaan ja välillä tuntuu, että lapset ovat toistensa kimpussa koko ajan, huomaa heistä kuitenkin myös sen, että toista kaivataan kun hän ei olekaan siinä. Eevi sanoi minulle "Äiti, olis kyllä aika outoa jos Aatua ei oliskaan" Joo, niin olisi. "Mä en kyllä pystyis elämään ilman Aatua." ♥♥♥

Toivon kovasti, että sisarukset tulisivat aina olemaan toisilleen läheisiä. On jotenkin lohduttavaa ajatella, että vaikka elämässä tapahtuisi mitä, olisi heillä aina toisensa. Ei tarvitsisi olla yksin.

12 kommenttia

  1. Sara oli joululomalla neljä päivää kotona ilman isoveljiä (jotka lähtivät etukäteen mökille.) Huomasi kyllä että alkoi tulla ikävä ja riemukkaasti sisarukset halailivat toisiaan kun näkivät toisensa eron jälkeen. Esikoinen jäi muutamaksi päiväksi vielä mökille kun lähdetiin kotiin ja täällä kotona oli aika rauhallista kahden lapsen kanssa. Eilen esikoinen palasi kotiin ja veljekset alkoivat heti tappelemaan keskenään. Se siitä rauhasta :-D
    Kahdenkeskinen aika lasten kanssa on kyllä ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana! Joo nyt täälläkin on ihan normimeno päällä eli kinastellaan leluista ;)

      Poista
  2. Kiva että on mahdollisuus tuollaisiin hetkiin. Itse myös kokemuksesta huomannnut kuinka tärkeää on kaikille. Samoin isovanhemmat voivat samaan aikaan vain ainoastaan yhdelle huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja tosiaan tärkeää myös isovanhemmille ♥

      Poista
  3. Ihanaa sisarrakkautta :)
    Meillä sama homma. Yleensä on aina joku tappelu päällä, mutta sitten kun koittaa se rauhaisa hetki, kun nuo oikeasti leikkivät nätisti toistensa kanssa ja nauravat yhdessä, niin äidin sydän meinaa kyllä pakahtua :)

    Meillä spesiaaliaikaa on joka päivä vähintään sen iltasadun verran, jolloin vuorotellen luetaan lapsille iltasadut. Näin molemmat saavat olla ainakin sen hetken ihan kaksin äidin tai isin kanssa.

    Mitenkäs muuten se Zalandolta tilattu parka sopi? Oliko S liian pieni?
    Mulle tuo M oli kyllä ihan liian iso ja lähteekin palautukseen. Nyt vaan mietin tilaisinko tuon S koon, vai pitäiskö odottaa jos tulis XS kokoa saataville. Mun mielestä ei meinaan ollut mitenkään pientä kokoa, ja käytän normaalisti xs-s. Ja olen niin hiivatin lyhytkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi ihan koko aikaa ei tapella ;)
      S oli sopiva, ei siis musta ollut mitenkään niukkaa kokoa. Joku siinä päällä kuitenkin tökki, vaikka malliltaan näyttää kyllä kivalta, mutta oli jotenkin tönkkö eli taidan palauttaa takin kuiteskin.

      Poista
  4. Juuri noin se menee! Nahistellaan kun ollaan yhdessä mutta mieletön ikävä kun joku puuttuu. Ja kuinka tärkeitä ne "jakamattoman huomion" hetket ovatkaan! Meillä tytöt olivat mummulassa joku yö joululomalla ja Emiliä ensin harmittiu, kun ei päässyt mukaan. Seuraavana päivänä Emil kysyi jos tytöt voisivat vielä jäädä - oli niin kivaa äidin ja isin kanssa kolmisin :).

    VastaaPoista
  5. Kirjoitat kauniisti, sinulla on varmasti suuri sydän! :)

    VastaaPoista
  6. Meillä myös lapset välillä tappelee niin, että huuto raikaa, vaikka eivät toisiaan mitenkään loukkaisikaan. Välillä taas ollaan niin kiinni toisissa ja halaillaan ja pussaillaan. Pikkusisko selkeästi ihailee isoveljeään ja apinoi liki kaiken. Isoveli taas hellii välillä pikkusiskoaan ja selkeästi on jo rakentavampiakin leikkejä keskenään.

    Poikamme ei osannut pienempänä puolustautua jonkun hyökkäyksiä vastaan (ei ollut tarvinnut), nyt jo oppinut kokemuksen kautta. Tyttö osaa jo puolustautua ja huijata veljeään minkä ennättää,ihan hyvä järkevässä määrin niin ei ole sitten kaikkien vietävissä vanhempana.

    Jälleennäkemisen yhteydessä on ilo ylimmillään varsinkin pienemmällä. Voi sitä ilohuutoa ja tepinää.

    Välillä on kiva olla ihan vain kahdenkeskistä aikaa molemmilla, joko isän tai äidin kanssa, varsinkin pojalle tuntuu isän kahdenkeskinen seura olevan tärkeää.

    Vielä ei viisivuotiaskaan aina osaa sanoa mikä kenkuttaa ja painaa mieltä kun kiukuttaa ja silloin täytyy aina muistaa olla kotipsykologi ja kaivaa se syy esiin ja neuvotella, kummasti usein auttaa. Joskus kiukku on vaan ikään liittyvää, joskus taustalla on jokin selkeä syy. Välillä pojan kiukunpuuskat niin teatraalisia, että liki naurattaa, mutta eipä auta väheksyä ja naureskella.

    Hannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlaista menoa meillä! Täälläkin pienempi tekee perästä ihan kaiken...ja isompi tietää sen ja joskus ihan tahallaan käskee tehdä jotain typerää ;)

      Poista

Kommentit piristävät aina!