"Ei meillä aina tällaista ole..."

Meidän lapset ovat ehkä keskivertoa vilkkaampia ja pitävät aika paljon ääntä. Itse sitä on varmaa jo niin tottunut noihin kotona vallitseviin "elämisen ääniin", että ei enää edes häiriinny niistä. Yleensä liika hiljaisuus tarkoittaa vain sitä, että lapset ovat jossain pahanteossa :) Ajattelen kuitenkin, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja en jaksa koko ajan olla hyssyttelemässä, toki turhanpäiväiseen huutamiseen tulee puututtua, mutta meillä tahtoo Eevillä olla normaalistikin aika kova puheääni ja minkäs sille voi.

Useimmin lasten kanssa liikkuessa saa osakseen niitä iloisia katseita ja hymyileviä kasvoja. Ei minusta kaupassa tarvitsekaan hiiren hiljaa olla, ei siellä tietysti tarvitse vartavasten melutakaan, mutta lapset nyt vain tykkäävät pitää ääntä. Aatu yleensä päristelee ostoskärryissä ja Eevi lauleskelee. Itseä nuo äänet eivät millään lailla häiritse, koska sellaista meillä on joka päivä. Aina kuitenkin vastaan tulee myös niitä ihmisiä, joita selvästi ärsyttää lasten pitämä "meteli" ja katseesta huomaan heidän ajattelevan, että eikö tuokaan äiti saa lapsiansa kuriin. Yleensä ihan kiltisti he istuvat kärryissä tai kävelevät vieressä, ääntä pitäen. Joskus myös tulee megaluokan raivareita ja huudetaan kurkkusuorana, niillekään ei vaan voi mitään ja olen jo oppinut blokkaamaan ne kiukkuiset katseet ympäriltäni :D

Asia lähti vähän sivuraitelle, mutta siis meidän lapsille tapahtuu jotain aina silloin kun tulee vieraita. Jotain ihan ihmeellistä. Uhmaa nyt on molemmilla ja ei ne asiat aina ekalla kerralla mene perille, mutta yleensä ottaen meillä arki rullaa aika hyvin ja kotona on tietyt säännöt, joita noudatetaan. Homma pelaa kyllä ihan hyvin jos vierailla sattuu olemaan omia lapsia mukana, silloin lapset katovat nanosekunnissa johonkin ja leikkivät (yleensä) sulassa sovussa omia juttujaan.

Mikäli kylään sattuu tulemaan henkilö(itä), joilla ei ole omia lapsia, muuttuu meidän lapset ihan totaalisesti. Ensimmäiset viisi minuuttia ujostellaan ja ollaan vähän hiljaisia, mutta sitten se alkaa. Ensin olohuoneeseen raahataan ihan kaikki lelut leikkihuoneesta ja niitä esitellään vuoronperään. Ne vilkkuvat ja ääntäpitävät vempaimet, haetaan kirjoja ja pyydetään lukemaan, esitetään kaikki temput mitä osataan. Hyvä ettei seisota päällään keskellä olohuoneen lattiaa ja lauleta lastenlauluja espanjaksi. Välillä muistetaan myös tehdä tinkiä toiselle niin, että jompi kumpi aina itkee, sitten mennään jäähylle ja siellä ei tietystikään opita yhtään mitään. Ja sama homma uudestaan. Omasta suustani tulee vain ei sinne!, älä tee kiusaa!, nyt olette kunnolla!...

Jossain vaiheessa käydään seuraavanlainen keskustelu:
-"Ei meillä aina tällaista ole.."
 (älämölöä älämööä)
- "MITÄÄH?!"
- "NIIN, ETTÄ EI MEILLÄ AINA TÄLLAISTA OLE..."

En ole ihan varma uskooko sitä kukaan muu kuin minä ja mieheni :D Ymmärrän, että lapset hakevat huomiota ja tottahan he haluavat kertoa omia juttujaan ja näyttää mitä ovat oppineet yms. Tätä kuitenkin kestää sen koko vierailun ajan ja aika nopeasti pistetäänkin tarjottavat pöytään, lapset kun yleensä ovat hiljaa syödessään :) Arvaattekin kun nämä kaksi tankkaavat vähän sokeria sisäänsä, millaista meno on sitten loppuajan...

Välillä itseäkin ärsyttää miksi minun pitää todistella, että elämä meillä on yleensä hiukan erilaista? Miksi minua haittaa se, mitä muut mahdollisesti ajattelevat? Tai ehkä minua vain ärsyttää se, että haluaisi itse keskustella rauhassa ja siitä ei tule yhtään mitään.Vieraiden lähdettyä talo taas rauhoittuu ja yleensä lapset ovat niin väsyneitä tuosta riehumisesta, että heidät saa kantaa suoraan sänkyyn. Itsekin huomaan taas ajattelevani, että elämäähän tämä vain on, vähän eläväisempää elämää :D

Onko meidän lapset ainoita, jotka menevät sekaisin vieraista?

44 kommenttia

  1. :D Mä muistan meillä kotona ton. Toi oli ihan taattua et jos tuli vieraita joilla ei ollut lapsia niin kaikki sisarukset esitti parhaansa mukaan jotain ja lopulta oli ihan hirvee huuto ja tappelu :D

    Meillä ei (vielä) ole tuollaista, mutta muuten kyllä osataan vaikka mitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pitääkin kysyä oonko mä ollut pienenä samanlainen!

      Poista
  2. Meidänkin lapset menevät sekaisin vieraista, mutta ovat aika villejä muutenkin. "Ei meillä aina tällaista ole" ei edes meillä pidä paikkansa, vaan kyllä meillä oikeastikin on aika hurja meininki usein... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei meilläkään mitään rauhallisia nämä ole, mutta sitten kun vieraita tulee niin meno menee ihan överiksi...

      Poista
  3. Haha Sini! Veit jalat suustani :).. Meillä on ihan sama juttu! Meilläkin lapset tytöt ovat tosi vilkkaita, ja auta armias kun tulee vieraita niin show kun vaan yltyy :).. Ja sama juttu, tuntuu että koko ajan pitää olla rauhoittelemassa tai kieltämässä, ja monesti minunkin suustani kuuluu tuo sama "ei meillä aina tälläistä ole".. Kerrankin Mikon kaveri oli poikansa kanssa käymässä ja häntä oli alkanut ihan itkettää ja pelottaa kun tytöt piti vähän mekkalaa :)..
    Huomaan että ei meidän vieraita enää niinkään häiritse mekastaminen (lienevät jo tottuneita siihen..) mutta itseä ärsyttää jos ei saa rauhassa keskustella koskaan :)..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, muillakin ;) Ja just tuo kun koko ajan pitää kieltää ja itse ei yhtään pysty keskittymään siihen vieraiden kanssa juttelemiseen. Noooh, ehkä tämäkin joskus helpottaa.

      Poista
  4. :D
    Meitä on myös siunattu astetta vilkkaammilla ja äänekkäämmillä tytöillä. Ja kyllä, ennestään riehakkaat lapset ovat vieraiden tultua aivan sekaisin! Nykyisin show-mwininki on vaihtunut enemmän tappeluun, joka on vielä raivostuttavampaa. Meillä kun tappelevat ihan fyysisestikin ja lopulta toinen (tai molemmat) itkee. Siinä vaiheessa kun sadannen kerran sanot: "Nyt loppuu tai menette jäähylle" niin alkaa jo itseltäkin usko loppumaan, eikä tuosta jäähyilystä ole meillä edes mitään hyötyä...
    Onneksi suurin osa meillä vierailevista on nimenomaan niitä lasten kavereita vanhempineen joten jos(KUN) menee riehumiseksi niin eivät heti hätkähdä ;)
    Jos isille tulee lapsettomia kavereita kylään niin yleensä hivuttaudutaan vähin äänin esim ulkoilemaan, saattaa muuten jäädä kaverilta ne lapset tekemättäkin ;D
    Esikoinen on meilläkin luonnostaan kovaääninen, ja tosiaan, minkäs sille mahtaa. Sitten kun innostuu niin volat kaakkoon ja heikompihermoiset pidelkööt korviansa :D
    Ja meillä tuo kaupassa käyminen on melkoista sirkusta tuon 1v8kk kanssa, olen odottanut jo porttikieltoa kauppaan, kun JOKA kerta vedetään hirveät itkupotkuraivarit kaupan lattialla! Ja ikinä ei ole saanut tahtoaan lävitse, silti jaksaa sitkeästi koettaa onneaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin tutulta. Meilläkin aina jossain vaiheessa se menee siihen tappelemiseen ja itse saa toimia erotuomarina. Meillä myös useimmilla on itselläkin lapsia ja ovat tottuneet tämmöiseen menoon. Ja siis meillä on myös Eevillä varsinkin tosi kova ääni ja tahattomattaankin huutaa, vaikka ei omasta mielestään vain puhuu normaalisti :)

      Poista
    2. Ihanaa että muidenkin lapset kurmottaa toisiaan. Meillä ollaan siinä tilanteessa että sekä miehen veljen että mun veljen lapset käyttäytyy kylässä tosi nätisti (mun veljen lapset suorastaan luonnottoman nätisti ja kohteliaasti) ja meidän lapset ei ole vieraskoreita vaan antavat palaa kuten muulloinkin. Tai itse asiassa jännitys vieraista tuo siihen sen lisäasteen.

      Poista
  5. Ette ole! Kyllähän vieraille pitää tarjota leivän lisäksi myös sirkushuveja.

    Sama tapahtuu, kun kyläillään jossain lapsettomassa paikassa. Muuten kohtuu nätisti käyttäytyvä lapsi saa kaamean uhma kohtauksen ihan takuu varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäiskö pyytää pääsylippumaksuja näihin sirkusnäytöksiin kun vieraita seuraavan kerran tulee :D

      Poista
  6. ´Tirsk!´ (anteeksi), mutta olit kirjoittanut niin elävästi. Mutta joo, siis on tuttua. Paras veto oli varmaan meillä aikoinaan kun neiti esikoinen (silloin 3,5v) esitti kaikki mahdolliset "pellet" työkavereilleni kun he tulivat vauvaa katsomaan... vieläkin hävettää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli Eevi myös aika mahdoton kun vauvaa tultiin katsomaan. Onneksi vieraatkin ymmärsi aina eka huomioida hänet ja sitten vasta vauvan niin se ehkä auttoi vähän..

      Poista
  7. Meillä on juuri noin ja juurikin sillon kun tulee lapsettomia vieraita rauhallisesti kahvikupin ääreen istumaan, tutumpia tyttö oikein härnää, käy tökkimässä, pärisyttää, esittää lelunsa ja muuten vaan kiipeilee sylissä ja pitää showta päällä, onneksi he jo tietävät tilanteen. :)
    Meillä oli lauantaina me&i kutsut ja alle kouluikäisiä lapsia oli meillä varmaan kuutisen kappaletta, todella hyvin leikkivätkin keskenään, ei tullut riitoja tai mitään muutakaan, mutta se meteli, se oli jotain aivan kamalaa, kahvipöydässä keskusteltiin vähän volyymia korottaen ja silti sai huutaa toiselle puolelle pöytää, mitä? Miehen veli perheineen juuri syntyneen esikoisensa kanssa olivat meillä ja mietinkin jälkeenpäin kuinka järkyttyneitä he olivat siitä mielettömästä metelistä. :) Me muut kun olimme jo tähän tottuneet ja meteli oli pelkkää tasaista taustahurinaa. :D
    Meillä myös Pinja on luonnostaankin kovaääninen joka ei paljon paikallaan istu, tosin niin olen minäkin ja saankin metelin läpi hyvin ääneni kuulumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tommosta! Ja siis itse meinaan aina unohtaa miltä se hiljaisuus kuulostikaan, harvemmin nimittäin sellaista hetkeä täällä on!

      Poista
  8. heehehee.. Ette todellakaan ole ainoita. Meillä on aivan sama show käynnissä, nimenomaan juuri silloin kun tulee vieras, jolla itsellään ei ole lapsia. Kumma kyllä, tämä koskee yleensä vain minun kavereita, ei miehen?!
    Meillä ne kaverin vierailut menee yleensä vielä niin, että saan jälkeenpäin miettiä, että mitähän sille kaverille loppupeleissä kuuluikaan, kun huomaa, että tosi moni juttu on jäänyt aivan kesken... Tosin onpahan syy vierailla pian uudestaan, vaikkei ne kaverit ihan heti seuraavalla viikolla kuitenkaan "ehdi" tulemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just!Ajatus katkeilee koko ajan ja jutut jää kesken eikä tosiaan edes aina muista mistä puhutiin!

      Poista
  9. toi on niin tuttua :-) meilläkin on kolme "sirkusapinaa" (2,4 ja 5) aina valmiina kun vieraita saapuu ja juurikin "lapsettomat" vieraat saavat tämän kohtelun osakseen :-) mut kyllä se jossain vaiheessa muuttuu, ei meidän 15v. enää samanlailla käyttäydy :-)
    T. p ja pienet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä ajattelinkin, että sit teininä ne katoaa vaan äkkiä omiin huoneisiinsa :D

      Poista
  10. Tuttua on, valitettavasti. Varsinkin jos meille tulee kylään tai mennään kylään lapsettomille. Miten lapset just sillon esittääkin aina parastaan. Mä olen ajatellut että meillä kyse on siitä, että kun meillä on niin tiukka kuri, että heti kun on vieraita tms, lapset näkevät ns. tilaisuutensa tulleen, eli tietävät etten komenna aivan niin kärkevästi kuin jos ollaan keskenään. :)

    Esikoisen lapseton kummitäti, mun hyvä ystävä, oli ennen joulua meillä käymässä ja lapset pistivät todellakin parastaan. Mietin hetkittäin itsekin että mikä ihme niihin on mennyt. Ystävä kuvasikin vierailua facebookissa tässä joku aika sitten mm näin: "kaks snadimpaa hillu ympäriinsä ku parhaatkin spiidiveikot". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja yritä siinä sitten enää saada palettia kasaan kun olet alussa vähän lepsuillut! Ei onnaa meillä ainakaa!

      Hyvin kuvattu :D

      Poista
  11. Hihhih ;) Voisin taputtaa sinua olkapäähän ja sanoa: -tuttu juttu! :)
    Olen ajatellut, että kylläpähän ne lapsettomat vieraatkin (ehkä) joskus sitten tietävät, että meteliä maailmaan mahtuu. Tai jos kuulisi vieraiden suusta: - no ei tämmöinen meitä haittaa, lapset on lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Ja joo, ajattelen mielessäni, että odottaakaapas vaan ;)

      Poista
  12. Meillä on kanssa just tommosta! :D
    Hankala siinä sitten selitellä ettei meillä oikeasti ole aina tämmöstä kun just sellasta on JOKA KERTA ko. henkilön vieraillessa... :D No, lapsettomat ystävät tajuavat viimeistään sitten kun saavat omia että niin se vaan menee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, every time. Ei meillä aina tällaista ole, ei oikeasti ;)

      Poista
  13. Tuttua huttua :D Äsken mulla soi puhelin työasioiden merkeissä. Olin lattialla sullomassa kahden lapsen suuhun ruokaa ja kolmas lauleskeli vieressä muuten vaan Galaxiin tunnaria. Vastasin puhelimeen ja kaksoset huusi täyttä kurkkua kun ruuan tulo hetkeksi loppui. - soitinko sopivaan aikaan? No ei se ainakaan tästä parane, joten kerro vain asiasi, vastailin meukan keskeltä. Toisessa päässä vähän nauratti :D

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu hei toi puhelimessa puhuminen on yksi mitä tykätään meilläkin häiritä. Aina tulee joku megaluokan ongelma juuri silloin kun äiti puhuu puhelimessa..

      Poista
  14. Luin miehelle tekstin ja sanoi onpa tutun kuulosta :D Meillä 4 lasta ja menoa ja melua riittää. Etenkin keskinmäiset pojat tuovat kaikki kivat piirteet esille, kun vieraita tulee. Mitä vieraampia, niin paremmat pirskeet pojilla. Kouluikää odotellessa, jos sit uskaltaisi kutsua vieraitakin ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauroin sun kommentille! Kuulostaa niin tutulta!

      Poista
  15. Taisit juuri kertoa meidän lapsista??? ;) Taitaa siis olla ihan normaalia...vaikka itsekkin olen usein ajatellut, että meidän lapset ovat ainoita jotka menevät vieraista sekaisin. =D

    VastaaPoista
  16. Hei sähän kirjoitat mun elämästäni! Olen myöskin puhunut äärimmäisen virallisen työpuhelun niin, että kolmevuotias lauloi taustalla täysiä "pissa tuli pönttöön, pissa tuli pönttöön!" :) Vieraiden lisäksi tosiaan myös se, että vastaan puhelimeen, saa aikaan tuon saman efektin.... Aaargh! :D

    VastaaPoista
  17. Niin tuttua :D Isoimman show:n meidän muksut pitää aina yhdelle mun kaverille, jonka tietävät hermostuvan metelistä. eivät välttämättä edes huomioi ko. ihmistä, mutta leikkivät tosi kovaäänisesti siihen asti että hän hermostuu :D ja lapsilla ikää 3 ja 4....
    Luonnotontahan se ois, jos ei lapsista ääntä lähtis

    VastaaPoista
  18. Tuttua :D Lapsettomia kavereita enemmän ärsyttää ihmiset joilla on itsellä rauhallisia lapsia ja jotka ovat sitä mieltä, että 3v on vain kasvatettu huonosti jos se ei pysty istumaan hiljaa ja paikallaan.. Joskus tekisi mieli sanoa, että tehdäänkö vaihtarit ;) Meidän lapset ei kuulu niihin jotka tottelevat ensimmäisellä kerralla sanoessa. Eikä mun mielestä lasten luonnetta voi "kasvattaa" pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, mä olen NIIN samaa mieltä. Jos toinen kolmevuotias istuu paikallaan ja siirtelee palikoita ja meidän lapsi riehuu eikä tottele vielä mitään, on välillä olo melko ikävä. :D Ja, ymmärrettävästi kyllä, myös ihan pienten vauvojen vanhemmat kauhistelee toisiaan näitä "huonosti kasvatettuja" kolmevuotiaita. Kaikki lapset kun eivät tosiaan toimi kuin ohjekirjoissa! ;)

      Poista
  19. Täällä meidän pikku kaupungissamme oli muutama vuosi sitten luento : " miten suhtaudut tunnekuohuiseen lapseen"- Se lienee melkein jokaiselle vanhemmalle selvää, mutta minä kaipaisin luentoa siitä ,miten kohtaan ne sivusta seuraavat ihmiset jotka eivät ymmärrä tunnekuohuista lastani! :D

    VastaaPoista
  20. Tuttua huttua täälläkin :) Tosin mä olen siskoni kanssa ollut aivan samanlainen, on oikeasti pidetty niitä sirkusesityksiä ja kaiken maan muotiesityksiä tanssia unohtamatta :D

    VastaaPoista
  21. Meillä myös tyttö aika vilkas.. Meillä tosin käy vähemmän vieraita, käydään sitten enemmän itse kylässä. Johtuu osittain siitä, että meillä on toistaiseksi niin pieni asunto. Joskus vain huomaan sen, kun sanon jollekin tutulle tai kaverille, että meillä ei aina läheskään uskota kerrasta niin siis että toinen ajattelee "ei vain ole tarpeeksi kuria". Ja silloin on kyseessä rauhallisemman lapsen vanhempi. Joskus vain on ärsyttävää, kun tyttö ei malta rauhottua hetkeksikään ja selittää koko ajan jotain =). Äitini sanoi myös, että olemme siskoni kanssa olleet lapsena rauhallisempia. Mutta siis onhan siinä hyvätkin puolensa, että lapsi "uskaltaa" ilmaista itseään. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä kanssa sama, ei mene ekalla kerralla kyllä perille. Mäkin olen sitä mieltä, että se on luonteenpiirrekin eikä vaan kurista johtuvaa, meillä myös Eevi tykkää selittää täpinöissään asioista :)

      Poista
  22. Nykyään elämä tuntuu pyörivän monessa perheessä aika pitkälle lasten ympärillä. Lapsilla ei todellakaan ole enää sellaista 'kun aikuiset puhuvat, ollaan hiljaa' meininkiä ja hyvä niin. Ei sekään ihan tervettä ole?

    Toisaalta pyöriikö elämä liiaksikin lasten ympärillä? Huomaan selvästi, että jotkut äidit eivät koskaan yritäkään sanoa, että nyt hiljaa tms. vaan lapset "terrorisoivat" vapaasti kaikki keskustelut aikuisten kesken ja myös puhelut.
    Olen itse pyrkinyt siihen kultaiseen keskitiehen tässä(kin) asiassa. Eli jos minä puhun puhelimessa, vain hätätapaus on sellainen josta tullaan raportoimaan. Tottahan tämä on vaatinut opettelua. Enkä myöskään keskeytä joka ikistä keskusteluani lapsen vuoksi. Eli tämä systeemi antaa mielestäni kaikille tilaa.

    Lasten ollessa kovin pieniä kuten teillä nyt, tilanne on vielä ok. Onhan se söpöä kun taapero esittelee taitojaan ja leikki-ikäinen sisko höpöttää omiaan. Tottakai! Väittäisin, että se söpöys kuitenkin kaikkoaa tuossa eskari-kouluiän koittaessa. Jos sen ikäinen ei koskaan osaa olla hiljaa, mölyää joka paikassa ja keskeyttää kaiken, se ei ole enää söpöä, usko pois. Silloin on myös jo todella kiire alkaa opettamaan näitä sääntöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä. Se keskitie on hyvä löytää ja kyllä lapsetkin oppivat odottamaan asiansa kanssa, se vain saattaa kestää hetken aikaa :) Kuten sanoitkin niin pienillä lapsilla ei ihan ole sitä ymmärrystä miksi he eivät saisi puhua silloin kuin haluavat ja joskus todellakin meinaa ihan hermo mennä kun tärkeääkään asiaa ei meinaa puhelimessa saada houdettua. Ja en tosiaan luurin päässä roiku koko aikaa, että muuten on aikaa kyllä kuunnella.

      Ja ajattelen myös samoin, että viimeistään kouluikäisenä tulisi nämä asiat olla hanskassa, eihän siellä koulunpenkilläkään saa mälistä miten haluaa. Onneksi tässä on vielä aikaa opetella :D

      Poista

Kommentit piristävät aina!