Päivän päätteeksi

Töm-töm-töm, pikkuiset jalat tömistävät aulan poikki.
-"Huomentaaaaaa!" kuulen kikatuksen seasta ja ehdin juuri väistää päälleni pomppaavaa ihmiskuulaa.
- "Anna anna anna" yksi odottelee aamupalatarjoulua pinnasänkyyn.

Aamut ovat yleensä aina hyviä. Durasel puput ovat latatutuneet yön yli ja valmiina uuteen päivään. Äiti, no äiti on ainakin herännyt.

Vanhasta muistista käteni ohjautuu kaukosäätimen näppäimille nelkytkolme ja lapset saavat päivän ensimäisen annoksensa piirrettyjä "supjuniorin" tarjoamana. Kaksipörröpäätä kääryityvät vierekkäin viltin alle ja nauttivat television antimista. Toinen annos on sitte kello viis kun pikku kakkonen alkaa. Tässä välissä menen loihtimaan perheelleni sitä päivän tärkeintä ateriaa; itselle kupillinen kahvia, pienemmälle pikapuuroa ja isompi saa muroja. Valmistusaika 3 minuuttia.

Aamun eka kahvi on yksi päivän parhaista hetkistä ja yleensä haluan nauttia sen rauhassa. Yleensä tämä ei myöskään toteudu. Lapset on ruokittu ja he katoavat vähin äänin pöydästä suorittamaan täystuhoa eilis-iltana siivottuun leikkihuoneeseen. Kuulen kuinka legolaatikot kipataan lattialle ja kappas junaradan osia käytetään lyömäsoittimina lipaston reunaan. Itsekkäästi tosin ajattelen vain aamun ekaa kahviani ja päätän olla välittämättä moisesta. Kahvin kaveriksi pari leipää paahtimeen ja leipäpussin rapina houkuttelee sekunnissa paikalle Brio-bändissä soittavan rumpalin, joka tahtoo myös osingoille. Kahvikupin omin vain itselleni, mutta leivät katoavat sulle-mulle-sulle-mulle systeemillä alta aikayksikön.


Päivän aikana laitan ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä. Ihan huomaamatta, jossakin välissä. Olen antamassa  jotain jollekin jostain, sovin riitoja, vaihdan vaippoja, puen ja riisun. Juon puoli kuppia kahvia, toisen puolen unohdan, koska joku tarvitsee minua ja tämän jälkeen kahvi on jo kylmää. Luen, leikin, vedän pulkkaa, lasken mäkeä, etsin piiloutuneita. Välillä tuntuu, ettei meillä muka tapahdu mitään, mutta täällähän tapahtuu koko ajan!

Kaikki nämä ovat asioita, joita teen päivittäin (tai me vanhemmat teemme), mutta en oikeastaan edes huomaa tekeväni niitä. Pyöritän päivisin arkea ja asiat vain tapahtuvat. En koe tätä työksi, vaikka työstä tämä kävisi. Koen tämän elämäksi.

Itse voin ainakin rehellisesti sanoa, että minut yllätti se, kuinka rankkaa kotiäitiys voi olla. Ei, en valita enkä haluaisikaan muuta, mutta ennen lastensaantia en tiennyt. En tiennyt mitä kaikkea se pitää sisällään, vaikka muka "tiesinkin". Tai luulin tietäväni. En ymmärtänyt sitä mitä on olla koko ajan läsnä, ihan koko ajan ja mitä se tuo tullessaan kun sinusta ollaan täysin riippuvaisia. Kun et voi vain sanoa, että "en mä nyt" vaan sinun on mentävä. Myönnän, että joskus pännii kun ei saa hetken rauhaa, ei edes sitä yhtä kahvikupillista. Tätä se kuitenkin vain on ja toisaalta saan hyvät fiilikset siitä, että olen niin tarpeellinen ja tärkeä. Olen äiti, teen maailman tärkeintä työtä vaikken sitä työksi sanokaan ♥



Olen ihminen, joka tarvitsee sen oman hetken. Sen, jolloin olen muutakin kuin äiti. Hetken ei tarvitse olla pitkä eikä kummoinen, mutta edes jotain. Sitten olen taas parempi äitikin. Itse en osaa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että myönnän tarvitsevani jotain muutakin välillä. Kun on hetken poissa, ihaninta on huomata se ilo ja riemu millä minut vastaanotetaan. Vaikka olisin ollut poissa vain hetken käydäkseni yksin ruokakaupassa. Ihanaa on myös huomata itsessään se tunne mitä kotiinpaluu saa minussa aikaan, mä rakastan tulla kotiin!

On ihan ok äidinkin sanoa jos joskus väsyttää tai pännii. Tai jos tarvitsee apua jossain. Ei tarvitse (eikä pidä) yrittää olla täydellinen.

Päivän päätteeksi olen väsynyt, mutta onnellinen. Onnellinen tästä meidän tavallisesta elämästä. Parhaat palat siitä säästän ihan vain itselleni ja tänne on mukava kirjoitella jotain kevyttä ja pinnallista.Täällä on varmasti mukana vielä niitä, jotka ovat seuranneet blogiani alusta saakka ja tietävät, että tavallisista arkisista jutuista blogini on koostunut aina. Ja niistä lastenvaatteista. Minä en tee asioita (ja toivottavasti kukaan muukaan blogisti ei tee) vain siksi, että saisi sisältöä blogiin ja ehkä lukijamäärien kasvaessa itsestä tuntuu, että odotukset blogista ovat jotenkin nousseet.

Täällä on kuitenkin sama kirjoittaja ja sama elämä, ainut mikä selkeästi on muuttunut, että yhä enemmän olen rajannut asioita mitä tänne blogiin laitan. Blogi on aina ollut itselle se mukava hengähdyspaikka ja tämän pitäminen on mieluisaa puuhaa. Varmasti tänne eksyy kävijöitä, jotka eivät niin paljon esimerkiksi lastenvaatteista innostu, itselle ne ovat vain yksi aihe mistä blogia voi pitää eivätkä blogin ulkopuolella näyttele sen suurempaa osaa elämässäni kuin mikään muukaan asia. Täällä on mukava nollata ajatuksia ja keskustella muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa, eipä näistä sitten muualla tule höpistyäkään.


Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Meillä on tiedossa huomenna "jännä" päivä, sillä Eevi osallistuu ensimmäisiin hiihtokisoihinsa. Hiukan on toinen täpinöissään, sillä näitä on odotettu jo pidemmän aikaa!

Ai niin, Pomp De Luxin uusin mallisto on nyt nähtävillä kokonaisuudessaan täällä!

25 kommenttia

  1. Kaunis postaus! Sinulla on kirjoittamisentaito hallussa!
    -Henriikka

    VastaaPoista
  2. Sama täällä, tuntuu ettei meillä tapahdu mitään vaikka oikeasti tapahtuukin :) Palaan kohta töihin ja jotenkin on sellainen tunne, että pitäisi tehdä kauheasti kaikkea vielä kun voi.. Todellisuudessahan parasta on se, että voidaan vielä herätä rauhassa, nauttia päivistä ettei ole pakko mennä yhtään minnekään ja sitä rataa..

    Mä tarvin myös niitä hetkiä, jolloin saa olla yksin. Urheilun parissa saa aika hyvin ladattua akkuja. Samoin nautin niistä hetkistä, kun muu perhe nukkuu ja mä teen omiani, yleensä ompelen, askartelen tai teen jotain muuta vastaavaa, mitä on ehkä vähän haasteellisempaa tehdä lasten ollessa paikalla..

    Jopas Eevillä onkin jo pitkät hiukset <3 Tsemppiä Eeville kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ihan sama olo!Jotenkin pitäisi yrittää hyödyntää tämä aika, mutta toisaalta on ihaninta olla vaan :)

      Urheilu on siihen puuhaan kyllä hyvä. Mäkin odotan innolla, että meillä taas treenit alkaisi ja pääsisi lyömään palloa! Hiukset on kyllä kasvanut taas hurjasti, viime kesäksi leikattiin polkkatukka ja nyt ne on taas noin pitkät.

      Poista
  3. Mä oon seurannu sun blogia kans pitkään, mut en tainnut ihan alusta asti olla mukana, melkein kuitenkin :) Aina oon tykännyt ja nämä postaukset on tosi kivoja!

    Itse oon jonkunverran kans rajannut juttuja vähitellen ulos blogista, ei tunnu kivalta kertoa kaikkea koko maailmalla :)

    Btw. Mulla on mennyt ihan ohi (en tiedä haluatko sitä edes kertoa) eli oletko töissä vai lasten kanssa kotona esim. hoitovapaalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Mä olen nyt vielä hoitovapaalla ja syksyllä palaan sitten töihin.

      Poista
  4. Erittäin kauniisti kirjoitettu ja tuo teksti kuullostaa niin tutulle :) Äiteys on todella tämä elämän tärkein työ <3 ja tosiaan vaikka usein tuntuu, että täälläkään ei mitään tapahdu, niin kyllä todella tapahtuu :) Täällä kaksi poikaa järjestää kanssa kummasti ohjelmaa :) Kyllä sitä tuntee monesti olevan niin onnekas, kun tämän työpaikan on saanut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ohjelmaa kyllä piisaa ja vaikka meidänkin elämä on ihan tavallista arkea niin jotenkin se tuntuu tällä hetkellä ihan riittävältä. Tiedän, että tätä arkeakin tulee vielä joskus ikävä..

      Poista
  5. Ihana kirjoitus. Tätä sun kirjallista puoltasi olenkin kaivannut viime aikoina, mutta ymmärrän kyllä halusi rajata blogin aiheita. Kirjoituksesi sai taas havahtumaan äitiyden "ytimeen": on se niin paljon muutakin kuin sitä kokkaamista, raivaamista ja pyykinpesua. Harmi, että se toisinaan tahtoo jäädä näiden "pakollisten" tehtävien alle. Mutta kiitos, kun muistutit!

    Tuo palapeli näyttää todella kivalta. Montakos palaa siinä onkaan? Näyttää siltä, että siinä on mukavaa puuhaa molemmille pikkukätösille:)

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin kaipaan kirjoittamista, mutta jotenkin kynnys on noussut näiden omien tuntemusten esilletuomiseen. Ennen se oli ehkä helpompaa kun tiesi, ettei höpinöitäni kovin moni lue :) Palapeli on tosi kiva, niitä Satunallet palapelejä ja siinä on 25 osaa. Palat ovat tosi isoja ja Aatunkin on helppo niitä käsitellä ja sisko sitten auttaa mikä mihinkin kuuluu. Tuo meidän oma on se nukkekoti-mallinen, mutta niitä löytyy monia muitakin!

      Poista
  6. Ai juu, peukkuja hiihtokisoihin! Tuota hiihtoinnostusta seurataan meilläkin ihaillen ja maaliskuisia kisoja odotellaan. Harjoitusmateriaaliahan riittää, kun uuttakin taas tulee taivaan täydeltä, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!Näitä on kyllä meilläkin odotettu, ihana nähdä kun toinen on niin innoissaan!

      Poista
  7. niin hyvä kirjoitus äitinä olemisesta!!:) Tuollaistahan se on, "työtä" ilman taukoja ja palkkaa, mutta silti niin antoisaa ja rakasta <3 Vaikka välillä väsyttää, ei tätä vaihtais mihinkään!! Hienoa että osaa pitää omasta ajastasi kiinni, mä tahdon olla siinä liian huono vaikka tiedän että tarvisin omaa aikaa jaksaakseni paremmin! Pitäs siinä kohtaa parantaa tapoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, lakisääteisiä kahvitaukoja ei ole :D Samat fiilikset kuitenkin, en vaihtaisi poiskaan.

      Poista
  8. Hienosti kiteytetty. Samanlaisia fiiliksiä täälläkin.

    ope.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muutkin miettii samaa!

      Poista
  9. Kyllä osui ja upposi loistava kirjoituksesi!

    Monessa kohtaa huomaamattani aloin nyökyttelemään. Juuri noin meilläkin on.

    Yleensä lapsettomat eivät käsitä kuinka rakkaa ja kokonaisvaltaista kotiäitys on. Monet tuntuvat ajattelevan sen olevan pelkkää mukavaa chillailua :D On se toki sitäkin välillä.

    Mua alkaa aina hymyilyttämään, kun kaverit (lapsettomat) ihmettelevät kuinka saan aikani kulumaan päivisin :D Parempi olisi kysyä kuinka saan ajan riittämään kaikkeen ;) Noh, eihän sitä voi tietää, jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta :)

    Oikein paljon onnea hiihtokisoihin! Mukava kun lapsi on noin innoissaan urheilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei tämä aina niin lepposaakaan ole, mutta eipä sitä tosiaan tiedä ellei itse ole kokenut. Ja sama, ei ole ajankäyttöongelmia täälläkään :)

      Poista
  10. hyvä juttu ja kiitos juttu seurasta.. nyt voicen pariin ja mukavaa iltaa!!!

    VastaaPoista
  11. Hyvin kirjoitettu :) Se on juuri sitä ihanan rasittavaa arkea jota ikävöi tosi paljon näin vuoden töissäolon jälkeen! Meillä lapset 4 ja 2 v. ja nyt on alkanut jo huomata että saattaa mennä pitkiä aikoja, että äitiä ei tarvita, lapset touhuilee omiaan ja saa rauhassa juoda kahvia ja tehdä kotitöitä mitä aiemmin oli mahdollista tehdä vain kun lapset nukkui.

    VastaaPoista
  12. Kyllä! Taas nyökyttelin täällä että asiaa kirjoitat kuten aina:)
    Muistan kun jossain vaiheessa eräs tuttu pyöritteli silmiään kotiäitiydelleni ja totesi ettei voi ymmärtää miten joku voi olla aina vaan kotona tekemättä mitään. Niinpä; kahden lapsen kanssa kotona tekemättä yhtään mitään :D Kummasti ne päivät vaan kuluu..

    VastaaPoista
  13. Voi kun kumiva kirjotus. Lasten kanssa olo on kyllä niin parasta, kaikkea ei voi etukäteen suunnitella, mutta monesti ex tempore jutut on just niitä parhaita. Tosin meillä tuntuu arki olevan tosi helppoa ja välillä on niitä äidin hengähdystaukojakin keskellä päivää tyttöjen puuhatessa jo niin paljon keskenään. Ja tähän järjestelyyn oon ollu kyllä niin tyytyväinen, kotipäivät katkaisee kivasti viikkoa, vaikka silloin hoidetaan kaikkia juoksevia asioita ja harrastetasn, suurelta osin tähän helppoon arkeen vaikuttaa se kuinka reippaita päikkyläisiä tytöt on :-)

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina!