"Life isn't about waiting for the storm to pass, it's about learning how to dance in the rain."

Tuossa mietelause, jonka voisin hyvin laittaa seinälleni! Lapset sen osaavat, tässä hetkessä elämisen. Heille ei ajalla vielä ole merkitystä, he eivät elä elämäänsä eteenpäin suunnitellen, heille huominenkin on hiukan vieras käsite. He nauttivat jokaisesta päivästä, itkevät surusta ja nauravat ilosta ja näyttävät sen koko maailmalle mitään häpeilemättä. He ovat onnellisia ihan vain siitä kun heille antaa aikaa. He eivät vaadi meiltä mahdottomuuksia, eivät moiti meitä turhasta, rakastavat meitä myös silloin kun meillä on huono päivä. Heidän paha mieli kestää muutaman minuutin ja sitten taas naurattaa. He eivät kanna kaunaa kenellekään, he eivät ajattele pahaa muista ihmisistä, heille elämä on vielä ihanan yksinkertaista.

Kuka sanoo, että sen täytyisi muuttua? Ja miksi se sitten muuttuu kun kasvamme isoiksi? Miksi emme enää osaa tanssia sateessa?

Olimme uimassa lasten kanssa eräänä iltana ja rankka sadekuuro yllätti kesken uintireisssun. Olin jo suuntaamassa rantaan, mutta kasvoille putoilevat sadepisarat saivatkin minut pysähtymään ja muistamaan miltä kesäsade tuntuu iholla. Miltä ilma tuoksuu silloin kun sataa. Miltä vesi kuulostaa pisaroiden osuessa sen pintaan. Olin tuon kaiken jo unohtanut ja voi miten olinkaan kaivannut tuota tunnetta! Lapset olivat tietysti innoissaan ja mikäpä siinä, olimmehan uimassa jo muutenkin. Ranta oli lähes autio ja vettä pitkin kiiri vain meidän iloinen naurumme.

Meille tapahtuu jotain kun kasvamme, unohdamme mitä oli olla lapsi. Minusta tuntuu, että samalla unohdamme myös osan itsestämme. Itse ajattelen, että lapsena ihminen on aidoimmillaan, sitten meille tapahtuu jotain..

Tänään lapset leikkivät tunnin verran kaatosateessa. Itse etsin aika nopeasti suojaa katoksesta, mutta heitä ei sade haitannut. Heillä oli hauskaa siitä huolimatta, tai ehjä juuri sen takia. Lapset ovat ihanan sopeutuvaisia, etsivät aina asioista ne parhaat puolet ja hyödyntävät niitä. Keksivät leikkejä ilman lelujakin, päästävät mielikuvituksensa valloilleen ja antavat palaa!

Omien lasten myötä omakin ajatusmaailma on muuttunut. Olen oppinut olemaan onnellinen siitä mitä minulla on ja mitä minä olen saanut aikaan, vaikka kaikkien ihmisten mittapuissa se ei olisi paljoakaan. Se on kuitenkin minulle kaikki se mitä tarvitsen ja mikä tekee minut onnelliseksi. Olen oppinut olemaan suunnittelematta liikaa, vaikka välillä se onkin vaikeaa. Olen myös aidosti iloinen muiden ihmisten saavutuksista ja onnistumisista, toisen onni ei kuitenkaan ole keneltäkään pois ja elämä on ihanan yksinkertaista (kaikkine haasteineenkin) kun saa oikeasti keskittyä vain siihen omaansa.

Blogin pitämisen myötä sitä asettaa itsensä alttiiksi myös arvostelulle ja varsinkin alussa sitä oli paljon herkkänahkaisempi asian suhteen. Vuosien saatossa olen kuitenkin ymmärtänyt, että mikään mitä muut sanovat, ei muuta sitä seikkaa millainen oikeasti olen. Millaisena läheiseni minut tuntevat, millainen tiedän itse olevani. On itse niin hankala arvioida sitä millaisen kuvan lukijat minusta blogin kautta saavat, koska itsehän tunnen itseni ja tänne kirjoitan vain osan elämästäni. Kaikesta huolimatta blogin pitäminen on edelleen minulle mukava harrastus ja tilanne ei siinä suhteessa ole muuttunut alkuajoista miksikään. Aina tulee varmasti olemaan ihmisiä, joiden mielestä toimii väärin teki niin tai näin. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen itselleen, oli sitten blogia tai ei.

Jos vaikka tanssittaisiin kaikki siellä sateessa seuraavan kerran!


22 kommenttia

  1. Ihana juttu SIni ja ihanaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
  2. Kivoja ja päteviä ajatuksia. Pitää ensi kerralla jäädä ehdottomasti sateeseen nauttimaan , lasten kanssa tietysti. Eikä miettiä tulevaa liikaa ... Jos ollenkaan.

    VastaaPoista
  3. Minä ainakin olen saanut sinusta käsityksen että olet harvinaisen hieno ihminen, jatka samaa rataa vain! Olen ihan koukussa blogiisi :)
    Kaikkea hyvää ja Ihanaa kesän jatkoa!
    Terv Eve Porista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla! En nyt tiedä hienosta,Itsellä on tietynlaiset uskomukset miten minun tulisi elämäni elää, esimerkiksi juuri muiden ihmisten kohtelun suhteen ja kovasti yritän samoja ajatuksia opettaa lapsillenikin. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että hyväksyy itsensä ensin sellaisena kuin on ja koittaa nähdä hyviä asioita myös muissa ihmisissä sen negatiivisen ajattelun sijaan.

      Mukava kuulla, että olet viihtynyt täällä ja hyvää kesää teillekin!

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus! Ja niin totta se, että pitäisi vaan blogiinkin kirjoittaa rehellesenä itselleen, liikaa muita ihmisiä miettimättä.

    Kuulostaa ihanalle uintireissulle! Monesti pitäisi vaan antaa lapsille enemmän aikaa ja vapautta nauttia näistä hetkistä eikä jumittua niihin omiin kiire-ajatuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Monesti sitä vaan tahtoo olla liian "kiire", mutta sitten kun pysähtyy niin se kiirekin häviää!

      Poista
  5. Tuo hetkessä elämisen taito on kyllä välillä niin vaikeaa. Pitäisi vain osata nauttia joka hetkestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja joskus se kyllä on vaikeaa!

      Poista
  6. Niin totta, mutta niin vaikeaa välillä =) Tosin haasteiden kautta viime vuosina olen oppinut taas nauttimaan pienistä asioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se elämä opettaa, kaiken aikaa!

      Poista
  7. Tuon samaisen lauseen olen joku aika sitten kirjoittanut Post It -lapulle, ja siirrän sitä kalenterissani eteenpäin aina kuluvan päivän kohdalle. Siinä tiivistyy mielestäni yksin elämän tärkeimmistä, ja samalla vaikeimmista taidoista, hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen. Helposti tulee elettyä Sitten kun -elämää, vaikka ne parhaat hetket saattavat olla käsillä juuri nyt.

    Pidän paljon blogistasi, mukava sekoitus syvällisempää ajattelua ja juttua lastenvaatteista. Melkein päivittäin käyn täällä kurkkauksella ja poistun aina hyvällä mielellä. :)

    -Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin mahtava idea, psyy ajatus mielessä joka päivä! Kiva kuulla, että olet viihtynyt täällä!

      Poista
  8. Kiitos tästä blogista.
    Olen saanut sinusta kuvan lämminhenkisestä, positiivisesta ihmisestä, joka päästää lähelleen monet mutta sydämeensä vain harvat :)
    Pidän blogissasi siitä, että se on pääasiassa hyväntuulista viihdettä, mitä on kiva lukea työpäivän jälkeen. Sinulla on myös kivasti nuo vaatetyylit lapsilla sellaiset, että on uusretroa toisena päivänä ja toisena päivänä tyllihametta. That´s cool! Minulla sama juttu, joskus näyttää kivalta kun isi pukee lapsen tarhaan aamulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olipas ihanasti sanottu! Kiitos <3
      Ja tuo on kyllä totta, olen luonteeltani melko sosiaalinen "kaikkien kaveri" ja tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta vain muutamalle henkilölle kerron ne parhaat (ja pahimmat) asiat.

      Ja itse tykkään niin omassa kuin lastenkin vaatetuksessa vaihdella erilaisia tyylejä, kuka onkaan sanonut että pitäisi olla vain yksi tyyli josta tykkää!

      Poista

Kommentit piristävät aina!