SINUN ARKESI ON JONKUN LAPSUUS

Otsikossa näkyvään lauseeseen törmäsin taas yksi päivä ja se laittoi minut kovasti miettimään. Ehkä potemaan huonoa omatuntoakin. Se taisi olla yksi sellainen päivä kun töissä oli ollut kiire, kotona tuntui kiire jatkuvan ja lapsetkaan eivät totelleet. Tuli huudettua ja käyttäydyttyä itsekin kuin mikäkin uhmaikäinen. Yritettyä yhtäaikaa siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja toimia erotuomarina.

Illalla kun talo hiljeni, tuli itselle se huonto omatunto. Minun arkeni on heidän lapsuutensa. Ja onhan se hektistä, kohta vielä enemmän kun harrastukset starttaavat. Tuntuu, ettei aikaa ole riittävästi, tuntuu ettei itse ole riittävä. Tuntuu, että pitäisi revetä niin moneen paikkaan, ärsyttää kun kotona on aina sotkuista, itse ei kerkeä juurikaan harrastaa tai mennä. Ja välillä sitä vain menee hermot.


Illalla sitä ruoskii itseänsä ja miettii, että muistaakohan lapset lapsuudestaan vain sen, että äiti aina vain komensi ja kiukutteli. Noin niinkuin kärjistettynä. Eihän se nyt aina noin ole, mutta kyllä te tiedätte ne huonot päivät ja mikä fiilis itsellä niiden jälkeen on. Kun olisi voinut toimia fiksumminkin.

Joskus tuntuu, että itse on niin kiinni siinä kiireessä ja suorittamisessa, että unohtaa minkä takia näitä asioita oikeasti tehdään. Perheen ja lasten takia. Sen vuoksi, että he saisivat kokea ja harrastaa, olla vain lapsia, onnellisia ja huolettomia. Joskus tämä arki on itselle niin arkea, että unohtaa sen olevan lapsille kuitenkin hyvin erityistä aikaa, lapsuutta. Aikaa, jota muistellaan vielä vanhanakin, hetkiä joita eletään uudestaan ja asoita joita kerrotaan joskus niille omille lapsillekin. Elämän tärkeintä aikaa.



Havahduin juuri hetki sitten siihen, että olen kohta ollut kuusi vuotta äiti. Kuusi vuotta, mikä tuntuu ajatuksena pitkältä aikajaksolta, mutta todellisuudessa se on mennyt yhdessä hujauksessa. Vaikka välillä tuntuu, että kaipaisi sitä omaa aikaa enemmän, olen taas toisaalta niin onnellinen, että olen juuri tässä ja täällä. Onnellinen siitä, että edelleen Aatu tulee keskellä yötä viereemme ja kaivaa käteni hänen käteensä. Onnellinen, että Eevi rakastaa edelleen olla sylissäni on vieläkin minun pieni tyttöni. Onnellinen, että kummallekin heistä olen tärkeä ja korvaamaton, vaikka välillä vähän hermoni menettäisinkin. Usein tuntuu, että en haluaisi missata tästä hetkeäkään.




Kysyin Eeviltä, että "mikä tekee sut onnelliseksi?" ja sain vastauksen "se kun sä aina halaat ja pussaat mua ja luet mulle satuja". Niin, eivät he ihmeitä kaipaa, minultakaan. Vain aikaa, syliä ja rakkautta. Lupasin, ettei koskaan tule sellaista kiirettä etten ehtisi ottaa syliin. Nyt vielä kun voin ja saan. Myönnän syyllistyneeni "Joo, ihan kohta!"-fraasiin useamminkin, mutta kyllä se kiire odottaa.



Puhuimme, että huomenna on lastenpäivä. Lapset saisivat päättää mitä tehdään, ihan mitä tahansa. Eevi kysyi "Ai siis saadaanko me oikeasti tehdä vaikka sormiväreillä?" Auts! Olen ehkä kerran jos toisenkin sanonut, että ei nyt tehdä niillä kun muistissa on ollut parin edellisen kerran jälkeiset siivousoperaatiot. Värejä löytyi niin pöydästä, lattialta, seinästä ja jopa keittiön lampusta. Eipä ollut siis kovin suuret toiveet ja minä pisto sydämessäni sanoin, että ilman muuta tehdään sormiväreillä ja kaupan päälle vielä muovaillaankin. Meneepähän kaikki yhdellä jynssäyksellä :D Toinen toive oli päästä uimahalliin, joten sellaiset suunnitelmat meillä sitten huomiselle.

Mitä se rakkaus on?
lapsi kysyy
lämpimänä sylissä.
Rakkaus on sitä,
että pitää sylissä,
sinä vastaat,
annat sormiesi lipua
hentojen hiusten läpi.
Hento kuin lapsen hius
on rakkaus,
yhtä hauras,
yhtä puhdas ja väkevä.
Mikset sinä sitten ole
koskaan minun sylissäni?
lapsi kysyy vakavana,
eikä suostu hyväksymään,
että yksikään rakkaus olisi
toista suurempi tai pienempi.
— Tommy Taberman


Arjen keskeltä,
Sini



Kuvissa ne Gugguun uuden malliston vaatteet, Eevillä Acer mekko ja trikooleggingssit ja Aatulla huppari ja collegepantsit sekä viime syksyn pipo. Tilattu punavuoren peikosta sekä gugguun omasta nettikaupasta.


67 kommenttia

  1. Samaa lausetta koitan itellenikin tankata. Nyt on ollut hermot jotenkin ekstrakireellä ja etenkin illat on olleet ihan kamalia. Lasten nukahdettua sitä sitten istuu sohvalla ja miettii, että jes pisteet kotiin taas ja hienoa kun taas meni hermot. Ei ole kiva fiilis ei. Mutta kyllä ne muksut silti syliin tulee ja onneksi aina voi itse petrata :) Gugguun vaatteet näyttää mielettömän kivoille, meillä ei ole ollut ollenkaan. Ehkä joskus saadaan hankittua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän niin tunteen! Ja tosiaan joskus sitä vaan kasaantua kaikkea ja se näkyy sitten kiukuttelussa puolisolle tai lapsille. Ja illat varsinkin kun se "oma aika" on ihan siinä nurkan takana, on välillä jotenkin extra malttamaton itsekin.

      Joskus mietin itse, että joku jossain on varmaan tarkoittanutkin niin, että me äidit saadaan aika paljon anteeksi. Ettei tätä hommaa voi muutamilla hermoromahduksilla pilata. Lapset ovat onneksi anteeksiantavaisimpia ihmisiä maalilmassa ja rakastaa meitä niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

      Poista
  2. Miten tuo mitoitus tuossa Gugguun mekossa on. Mietin, että pitäisikö 125cm tytölle ottaa 134cm? Ja ihanat kuvat. Niitä on aina kiva käydä täällä fiilistelemässä. Arki on myö meillä aika hektistä ja samoin itse koen syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Ei siis ole mikään super äiti olo koko ajan. =D Koko vuosi samalla rakennettu keskeneräistä taloa ja kesä mennyt pihatöissä. Ei päässyt nuorempi tyttö mihinkään huvipuistoon, mutta yritettiin rentoutua saaristossa mökillä.

    Kaunis kirjoitus ja sai itsenikin ajattelemaan. Ehkä voisi hiukan pysähtyä ja kuunnella enemmän. Aina ei tarvitse ehkä siivotakkaan hullun lailla vaan hypätä sängylle löhöilemään satukirja kädessä lasten kanssa.

    t. Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo mekot on ainakin aika niukkoja ja kapeita! eevi on noin 110cm ja hänellä mekosta koko 122 eikä yhtään pienempi olisi mahtunut päälle. Kannattaa siis valita reilumpi koko.

      Raksa-aika on varmasti erityisen rankkaa koko perheelle ja pinnakin on varmasti stressin takia välillä extra kireällä. Huh, sitä mekin ollaan suunniteltu, hirvittää jo nyt. Ja totta, eipä ne lapset välitä vaikka pyykit lojuu viikaamattomina kasassa tai jos tiskikone on tyhjäämättä :)

      Poista
  3. Kaunis postaus. Niin totta ja niin puhuttelevat kuvat. Liian usein sitä unohtaa tuon faktan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi sitä sitten välillä taas muistaa ja pysähtyy!

      Poista
  4. Kyllä tuli tippa linssiin. Hyvin kirjoitit. Samojen tunteiden kanssa täälläkii painitaan! Liian usein tulee sanottua "kohta" tai " oota äiti kattoo viel tän" ku kännykkää räplää. :/ Pitää ruveta kiinnittämään huomioo arjen pieniin hetkiin. Ja selata sitä puhelinta sit ku lapset nukkuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, "kohta" kuuluu aika usein täälläkin, mutta nyt taas koitan parantaa tapani!

      Poista
    2. Hyvin kirjoitettu Sini. Huomaan että "kohta" on tarttunut myös lasten vastauksiin kun heitä pyytää tekemään jotain... Osu ja uppos. Ullis/minityyli

      Poista
  5. Nyt kyllä osui ja upposi <3! Täyttä asiaa ja itselle ajattelemisen aihetta, oikeesti.

    VastaaPoista
  6. Leikkaisin joskus itselleni talteen lehdestä tuon lauseen ja laitoin jääkaapin oveen muistuttamaan asiasta. Niinpä! Kauniit kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin aina säpsähdän kun törmään tuohon lauseeseen, niin totta!

      Poista
  7. Hyvä postaus ja ihanat kuvat! Varsinkin tuo viimeinen! Vau! :)

    VastaaPoista
  8. tutulta kuulostaa. mulla on ollut koko tän viikon hermot kireellä ja väsy ku oon maanantaista asti ollu kolmen lapsen kans yksin koko viikon (mies kalalla..). lapset 8v, 5v ja 1v9kk. melkoista haipakkaa on ollut pyörittää arkea yksin, ku on kouluun lähdöt, läksyt, harrastukset yms..
    me oltiin tänään kahden pienimmän kans pitkästä aikaa loru/laulupussia ja poika 5v. oli ihan mielissään. tällasista ne lapset tykkää, ku hetken edes oot niitten kans ilman keskeytyksiä ja vain niiden kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että on ollut aika haipakkaa! Ja totta, nuo pienet asiat tekevät heidät niin iloisiksi!

      Poista
  9. Olipa ihana juttu ja kerrassaan upeat valokuvat!

    Nähdessäni tuon lauseen itse ensimmäisen kerran, podin samoja tunnontuskia illalla, kun oli aikaa miettiä. Miten sitä äitinä osaakaan syyllistää itseään kaikesta? Tänään taas tajusin senkin, että vaikka nykyään olen äiti, olen silti se sama vanha Mia. Samoine heikkouksineni ja lyhyine pinnoineni. Perusminä ei ole muuttunut miksikään. Tärkeintä mielestäni on olla armollinen myös itselleen ja muistaa pyytää reilusti lapsilta anteeksi omaa huonoa käytöstä ja hermojen menetystä välillä. Ei äitiys tee ihmisestä täydellistä, vaikka se niin ihanaa olisikin;)

    -Mia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen! Ihan totta kyllä kaikki! Ja ei todellakaan tee, jos jotain niin epätäydellisemmäksi kun huomaa, että kuinka haastavaa tämä äitiys välillä onkaan!

      Poista
  10. Myös minä tunnen piston sydämessäni, yritän (taas kerran) parantaa tapani. Tuo eka kuva Eevistä nostaa niskavillat pystyyn, upea! Ja miten iso neiti Eevistä onkaan kasvanut :)

    VastaaPoista
  11. Olipa hyvä postausaihe! Tuota on todellakin hyvä miettiä, tunsin piston sydämessäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itsekin aina pysähdyn kun näen tuon lauseen.

      Poista
  12. Totta, mutta kannattaa muistaa että ihmisiä me äidit ollaan siinä missä kaikki muutkin ja mun mielestä ainakin on ihan ok, että lapset näkee kaikenlaisia tunteita, myös niitä järjettömiä uhmakohtauksia toisinaan :D Pääasia että osaa pyytää anteeksi ja puhua niistä. Ei niiden lasten tarvitse missään pumpulissa kasvaa, pääasia että valtaosa arjesta menee hyvissä fiiliksissä, ei ne tosiaan muista niitä räjähdyksiä ellei niitä ole joka päivä :) Mutta tosiaan, tuttuja tunteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Ja lapsrt eivät noita jää kyllä sen enempää murehtimaan, itse vain on välillä niin armoton itselleen.

      Poista
  13. Ihana, koskettava kirjoitus ja niin tutttuja tuntemuksia!! Kyyneleet nousi silmiin.. Lapset on nukkumassa ja koen niin huonoa omaatuntoa juurikin siitä ainaisesta kiireestä ja helposti ärsyyntymisestä :( Miten helppo lapselle on sanoa: "oota, kohta." Ja tuo lause, Se pysäyttää aina. Tänä vklp olen nauttinut kun ollaan mökillä ja on oikeasti ehtinyt keskittyyn lapsiin. Ei ole juuri kotihommia yms vaan on käyty pelailee ulkopelejä, kierretty kirpparilla, syöty hesessä, ruokittu lähellä olevia lampaita jne. Se ilo mikä lapsista on huokunut, kantaa pitkälle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa ihanalta viikonlopulta! Ja todellakin, se ilo mitä heistä näkyy pelastaa monta huonoa hetkeä!

      Poista
  14. Niin kaunis kirjoitus että mä täällä itken ihan vuolaasti!! Kiitos hyvästä ja ajatuksia nostavasta kirjoituksesta...näinhän se on! <3

    VastaaPoista
  15. Mietteesi ovat kuin omasta päästäni. Usein itsekin muistelen omasta lapsuudesta asioita,hyviä ja ei niin mukavia. Kuitenkin ne silloin ei niin mukavat ymmärtää nyt itse vanhempana. Ne olivat rajoja eli rakkautta.
    Aina välillä sortuu huutamiseen kiireessä. Eiköhän se ole inhimillistä ja itse ainakin pyydän lapsiltani myös anteeksi, jos pinna joskus menee. Tosi mukava lukea syvällisempiäkin ajatuksia toiselta äidiltä ja peilata omia mietteitään ja omia kasvatustapojaan.
    Kiitos Sini !
    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! On tosi tärkeää myös muistaa pyyttä itse anteeksi!

      Poista
  16. Osui ja uppos... Hyvä kirjoitus, välillä on hyvä pysähtyä miettimään kaikkea arjen tohinaa lasten kannalta. Eihän nämä pienet niin ihmeitä kaipaa, vanhemman aito läsnäolo ja yhdessä tekeminen riittää!

    VastaaPoista
  17. Niin tuttua. Mutta kyllä kivi hieman tipahtaa harteilta kun lapsi sanoo "mä tykkään äidistä ja isistä tosi paljon" Tuntuu että koko ajan olen vaan kieltämässä, mutta toisaalta kun on pakko olla tiukat rajatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne niin ihania asioita kuulla, että kaikista kielloista ja komentamisista huolimatta meistä tykätään!

      Poista
  18. Helou

    6- ja 9-vuotiaiden poikien yh-isi täällä kokee usein noita samoja tuntemuksia :( Lasten ollessa nuorempia olin "suorittaja", mutta onneksi tajusin asian muutamia vuosia sitten ja nykyään osaan pysähtyä hetkeen, unohtaa likapyykit, tiskit ja työt, ja keskittyä maailman tärkeimpään asiaan - rakkauteen. Ikävä kyllä aika ajoin lipsun yhä "suorittajaksi", mutta hienoa on, että huomaan asian ja muutan käytöstäni.

    Uskon, että ihminen voi henkisesti kasvaa koko ikänsä. Ja näin aion myös tehdä! Pysähtymisen hetkiä kaikille teille isille ja äideille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou ja kiva kun jätit kommenttia!
      Huipppuhyviä ajatuksia sinulta ja hienoa, että osasit pysähtyä!

      Poista
    2. Paljon kiitoksia :)
      Ja samoin - hienoja ajatuksia sinulla :)

      Poista
  19. Kiitos kaikille kommenteista!Jostain syystä blogger ei päästä minua vastaamaan teille henk.kohtaisesti, joten kommentoin tähän.Mahtava juttu, että tämä herätti ajatuksia teissä muissakin ja etten ole ihan yksin näien samojen fiilisten kanssa.

    Jotenkin joskus on välillä niin vaikea nähdä sitä mikä on ihan siinä edessä. Menee ja tekee asioista rutiinien mukaan ja unohtaa, että ei tämän elämän ole tarkoitus olla sitä suorittamista vaan oikeasti nauttimista niistä pienistä hetkistä.

    VastaaPoista
  20. Huippu postaus! Paljon ajattelemisen aihetta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienoa jos tämä herätti ajatuksia muissakin vanhemmissa!

      Poista
  21. Ihana kirjoitus!
    Mistä noi ihanat tiikeri kengät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on feiyue merkiset, tulleet meille käytettynä.

      Poista
  22. Entäs jos lapsella ei olisikaan kiitä miljoonaa harrastusta? Jos vaikka joskus vaan oltaisiin perheen kanssa kotona? Ne hetket ainakin muistsn omasta lapsuudestani erittäin positiivisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki tärkeää on sekin! Jos kuitenkin lapsi itse haluaa harrastuksiin niin en halua sitä häneltä kieltääkään. Viime vuonna isompi kävi jumpassa ja sitä on odottanut jo koko kesän..

      Poista
  23. tosiaankin ajattelemisen aihetta. Sairastelu on opettanut minulle paljon. Osaan nykyään pysähtyä ja nauttia hetkestä paremmin.. Ja se rakkaus omaan lapseen on niin voimakasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sairastelu kuulostaa ikävältä :( Toivottavasti voit jo paremmin!

      Poista
  24. Ihana, ajatuksia (ja syyllisyyttäkin) herättävä postaus! Kiitos. <3

    VastaaPoista
  25. Osui ja uppos ja vielä se kun tulee oikeasti hoettua tuota "oota hetki".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siitä pitäisi kyllä kanssa päästä eroon...

      Poista
  26. Kiitos. Tärkeää, tärkeää asiaa ja niin sopiva, kaunis runo! Ihan kyyneleisiin herkistyin työviikon rasitusten jälkeen.

    VastaaPoista
  27. Erittäin hyvä ja osuva kirjoitus. Itselläni on oman elämän kanssa aika raastavaa nyt ja pitäisi keskittyä hoitamaan niitä asioita ja silti olla myös se äiti. Uhma siihen vielä päälle, joka vaan saa bensaa liekkeihin kun yritän keskittyä omiin juttuihin enkä ole läsnä ja huomaa lasta koko aika.

    Yritän jakaa aikaani niin että välillä saa leikkiä yksin ja välillä yhdessä. Nyt ollaan menty sillä mentaliteetillä että kun olen saanut olla rauhassa omissa hommissaan, teemme jotain tosi kivaa yhdessä sen jälkeen. Ja ne on juuri tuota sormiväreillä/muovailua. Mikä siinäkin on niin hankalaa? Se siivous varmaan. :/

    Rankkaa on jakaa huomio ja jaksaminen. Silti olen erittäin vahvasti sitä mieltä että lapsen pitää nähdä myös aikuisessa niitä negatiivisiä tunteita. Mutta ne pitää käsitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä äitiys kyllä välillä niin haastavaa, se oma aika tahtoo olla tosi kortilla. Mä olen kanssa miettinyt, että miks niin vähän muovaillaan, ehkä se on just se siivoaminen :D Viimeksi kaavin niitä muovailuvahoja mun sukanpohjasta irti vaikka kuinka kauan :D

      Poista
  28. Aivan ihanasti kirjoitettu juttu! Täällä myös äiti, joka tunnustaa menettäneensä hermonsa joka ilta parin viikon sisällä... Miten se show aina päättyykin siihen.. Mutta on myös hyvä tietää, että teitä muitakin kohtalon tovereita siellä on.

    VastaaPoista
  29. Yhdyn ajatuksiisi täysin :) pitääkin järjestää tuollainen lastenpäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli todellinen hitti, pidetään toistekin. Ja ihanaa, kuinka ne lasten toivomat jutut eivät olleet kuitenkaan mitään ihmeellisiä tai vaikeasti toteutettavia.

      Poista
  30. Tosi ihanasti kirjoitit. Eksyin tätä kautta ensi kertaa sivuillesi kun joku oli jakanut tekstisi fb:ssa. Koskettava ja pysäyttävä teksti juurikin näin arjen keskellä. Pienet asiat ja läsnäolo merkitsevät lapselle eniten. Lomasta ei muisteta sitä, että käytiin huvipuistossa ja saatiin uusia leluja vaan se että saatiin hyppiä lehtikasassa. Lapselle tuotettu ilo ei tosiaankaan vaadi rahaa, vain sitä aikaa... Ihanaa Syksyä teidän perheelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne ja pidit kirjoituksesta! Ihan totta tuo, pitäisi enemmänkin vain olla ja leikkiä heidän kanssaan! Hyvää syksyä teidänkin perheelle!

      Poista

Kommentit piristävät aina!