YHDEN LAPSEN KANSSA

Kotona on kyllä oudon hiljaista nyt kun täällä on vain yksi lapsi. Koen aina välillä todella huonoa omatuntoa siitä, että lasten kanssa ei ehdi viettää tarpeeksi aikaa niin, että he olisivat ihan yksikseen. Kuitenkin nuo hetket ovat tosi tärkeitä lapselle ja niitä pitäisi yrittää vain enemmän järjestää.

Toisaalta joudumme turvautumaan mummulan hoitajiin jo muutenkin minun ja mieheni töiden vuoksi, lisäksi myös omien harrastusten ja Eevin pesisjuttujen vuoksi. Suoraan sanottuna en siis kehtaa viedä lapsia enää hoitoon useammin ellei ole pakottavaa tarvetta.



Nämä hetken yksin lapsen kanssa ovat kyllä niin erilaisia kuin se normaali arki. Lapsesta huomaa ihan uusia puolia ja ihan erilailla pystyy juttelemaankin asioista. Molemmista lapsista kyllä huomaa, että käytönnössä he eivät ole koskaan yksin. Aatu kulkee joskus mukana myös Eevin harrastuksissa ja silloin kun tarvitaan töiden tai omien harrastusteni vuoksi hoitajaa, ovat he yhdessä mummulassa.Ilmankos lapsistakin tuntuu oudolta olla kotona ilman toista, nytkin Aatu on useamman kerran meinannut sanoa Eeville jotain ja muistanutkin, etteihän hän olekaan kotona. Lisäksi nukkuminen yhteisessä huoneessa ei ole onnistunut ilman Eeviä ja niinpä Aatu onkin nukkunut meidän välissä nämä pari yötä.



Se, mikä kotona on erilaista, on hiljaisuus. Täällä on niin hiljaista koko ajana! Ja arvatkaa mitä ei ole tarvinut sanoa pariin päivään ollenkaan? "Lopettakaa se tappelu!!"  Joskus olen ihan varma, että kenenkään lapset eivät kinastele keskenään niin paljon kuin meidän. Välillä joka asiasta saadaan aikaan kilpailu, kuka ehtii ensi, kuka saa tehdä mitäkin, mikä lelu oli kenelläkin ensin. Varmasti huoneen siivoamisestakin tapeltaisiin jos osaisin asetella sanat tarpeeksi houkuttevasti. Silloin kun siivotaan niin riidellään siitä kuka saa imuroida ja kuka pyyhkiä pölyjä. Toki kumpikaan ei tietystikään siivoa niin kuin minä haluaisin esimerkiksi keräisi leluja lattialta vaan pölyjä aletaan pyyhkimään pikkuautojen ikkunoista ja kaikista oleellisista paikoista kuten seinistä :)

Joskus mietin, että johtuuko kinastelu siitä, että kyseessä on tyttö ja poika. Olisiko leikit helpompi sovittaa yhteen jos molemmat olisivat samaa sukupuolta? Vai pysyykö sisarusten välinen kinastelu vakiona riippumatta sukupuolesta?


Kaikesta kinastelusta ja riitelystä huolimatta, nuo kaksi lasta ovat kyllä todella tärkeitä toisilleen. Joskus kumpikin osaa yllättää ja ihan odottamatta tekee jotain tosi kivaa toisen eteen. Antaa omastaan vaikka ei pyydetä, halaa spontaanisti, puolustaa tarvittaessa ja varsinkin Eevi suojelee Aatua tosi paljon. Vaikka tämä hiljaisuus on välillä ihanaa, olisi koti todella tyhjä ilman toista lasta. Eihän tätä osannut silloin ajatella kun lapsia oli vain yksi, mutta nyt kyllä huomaa, että jotain oleellista puuttuu.


Hei, huomasitteko mageen autopaidan Aatulla? Lilla Companysta oli tullut meille paketti loman aikana ja sieltä lähetettiin Aatulle muutama vaate tuosta Molo Kidsin uudesta syysmallistosta. Mikäs sen parempi kuosi autopojalle kuin tämä carpark autopaita ja sen kanssa yhdet meidän suosikkihousuista eli nämä Ashton collegehousut. Käykää kurkkaamassa Lillasta muutkin syksyn uutuudet! Ps. ihana lötiekids on nyt alessa, tuotteet löytyvät täältä.
 

Ei kommentteja

Kommentit piristävät aina!