THESE DAYS

En tiedä onko se nämä lämpöset kelit vai loman loppumis masis, mutta jotenkin olen ollut nyt kuluneella viikolla töiden jälkeen ihan tajuttoman väsynyt. Kotityöt ja muut jutut on jäänyt suosista odottamaan parempia aikoja. Varsinkin pidempien työpäivien jälkeen ei energiaa ole riittänyt kyllä yhtään mihinkään extraan, harmittaa kun mitään liikuntaakaan ei ole saanut aikaiseksi harrastettua, vaikka se yleensä kyllä olisi hyvä lääke. Tänään oli onneksi lyhyempi päivä ja ehdittiin lähteä lasten kanssa pyöräretkelle puistoon ja äsken sain tuon pyykkivuorenkin viikattua kaappeihin. Onneksi on huomenna vapaa ja edessä myös vapaa viikonloppu niin ehditään tehdä jotain kivaa koko perhe.




Varmaan yksi syy omaan väsymykseen on ollut se, että olen stessannut Eevin koulun aloitusta tosi paljon. Se kun ei ihan lähtenyt käyntiin niin helposti kuin olisin ajatellut. Aikaisemmin ei mitään sopeutumisongelmia ole koskaan mihinkään ollut, mutta nyt meiltä on lähtenyt joka aamu itkuinen tyttö kouluun. Tottahan se sitten omankin mielen saa matalaksi ja toivoisi, että voi kunpa voisi tehdä jotain. Vaan ei sitä voi. Tuntuu kamalalta jättää lapsi itkemään koulun pihalle ja toivoo vain, että kunpa se siellä nyt pärjäisi.

Nyt kuluneena kesänä on selkeästi Eevistä tullut enemmän "riippuvainen" minusta ja jotenkin on aisinut, että muutoksia on edessä, vaikka niin kovasti koulua odottikin. Eka päivä meni tosi hyvin, mutta sen jälkeen aamut alkoivat olla vaikeita. Mitään kiusaamista tai sellaista ei ole, mutta ilmeisesti häntä vain pelottaa, että eksyy siellä tms. Ollaan kyllä puhuttu, että aina voi kysyä neuvoa, käyty paikkoja vielä yhdessä läpi ja opettajan kanssakin asiasta keskusteltu. Kuulemma aamuitkujen jälkeen koulussa on kuitenkin aina loppupäivän reipas tyttö. Nyt tänään oli itseasiassa eka aamu kun Eevi ei jäänyt kovin pahasti itkemään, toivotaan jatkossakin nyt asioiden lähtevän rullaamaan paremmin.



Jotenkin kun Eevi on aina sopeutunut niin helposti kaikkiin tilanteisiin, oli tämä aikamoinen ylläri. Ja vielä kun koko kesän laski päiviäkin koulun aloitukseen. Välillä sitä kyllä tuntee olevansa niin neuvoton, varsinkin kun nämä esikoisen jutut tulevat eteen nyt ekaa kertaa. Onko teillä muilla ollut lapsilla hankaluuksia koulun aloituksen kanssa? Mistä se johtui ja miten lopulta alkoi sujumaan?



Koulupäivän jälkeen Eevi kyllä kertooa aina, että oli kivaa. Kavereitakin on paljon samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla eli siitäkään ei ole kiinni. Se on tuo aamun lähteminen ja kouluun jääminen, mikä on nyt takunnut. Ja lisätäänpä päälle vielä aivan tajuttoman kova uhma tai mikä lie vaihe nyt onkaan, niin aika hukassa kyllä äitinä välillä taas on. Pitäisi jostain löytää myös ne lehmän hermot, sillä todellakin aikaisemmat uhmailut ovat olleet ihan lastenleikkiä tähän verrattuna.



No, mutta tänään kuitenkin oli kiva ilta lasten kanssa puistossa ja jotenkin sitä sai virtaa itsekin tästä ihan uudella lailla. Onneksi näille hyville keleille on luvattu vielä jatkoa niin ehditään vielä tänä kesänä ehkä uimarannallekin!


16 kommenttia

  1. Voi pientä Eeviä. :( Tuli itsellekkin melkein kyynel silmään kun ajattelin pikkuisen jännitystä ja sitä äidin pahaa oloa jättä itkevä lapsi kouluun.
    Eiköhän Eevi kuitenkin tuosta pian reipastu kun koulu alkaa olemaan jo arkista tavallista puurtamista ja kavereitakin samalta luokalta löytyy. :) Tsemppiä sinne äidille sekä tyttärelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on taas yksi viikko takana ja parempaan suuntaan, kyllä se tästä!

      Poista
  2. Tsemppiä Eeville koulun alkuun! Meillä poika on täällä ulkomailla jännittänyt koulun jälkeen alkanutta iltapäivätoimintaa. Miten löytää taksiin SFO:n jälkeen jne. On saanut selittää, että samanlailla aikuiset huolehtivat kuin koulupäivän jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On nämä niin jänniä ja isoja juttuja noille pikkuisille. Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  3. Onpa ikävää, että kouluun lähtö on takkuillut. Meillä lähti esikoinen kouluun kaksi vuotta sitten. Kouluun jäämisessä ei ollut missään vaiheessa ongelmaa, mutta minulle oli yllätys, että tunnolliselle, tehtävistä kiinnostuneelle tytölle läksyistä tuli alkumetreillä melkoinen peikko - ja jossain vaiheessa ekaluokkaa myös kaverisuhteet itkettivät kovasti eikö tyttö silloin olisi halunnut mennä kouluun. Nämä vaiheet kuitenkin helpottivat ajan kanssa ja tokaluokka meni suorastaan huomaamatta äidin kannalta. Tyttö huolehti läksyt,aamut jne itse. Toivotaan, että teillä pian helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi :( Onneksi kaikki lähti sitten kuitenkin sujumaan hyvin. Meillä eevi tykkää tehdä läksyjä, toivottavasti tämä vaihee kestää :)

      Poista
  4. Onko Eevillä puhelin mukana koulussa? Voisko siihen laittaa teistä jonkun perhepotretin, tai sit ihan vaikka johonkin omaan pieneen vihkoon tulostaa kuvan :) Se saattas alkuun helpottaa, vaikka hölmöltä kuulostaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mukana, koska kulkee meidän kyydissä. Tuossa voisi kyllä olla ideaa tai ihan vanhan ajan normi valokuva!

      Poista
  5. Kyllä se koulun aloittaminen vaan on jännää useimmille ja 6-7-vuotiaat on vielä pieniä, vaikka monesti odotetaan, että olisivat jo "reippaita". Itselläni jo kolmas lapsi aloitti ekaluokan nyt ja tätä neitiä pelottaa ainakin koulumatkan kulkeminen, iltapäiväkerho, mitä jos myöhästyy tunnilta (kellon tunteminen on vielä niin ja näin) ja mitä jos kännykkä soi kesken tunnin. Askel kerrallaan mennään ja kovasti keskustellaan, kyllä se siitä. Meidän lapsi nro 2 tirautti aikanaan monet itkut vielä ekaluokkalaisena koulussa ja hyvä ihminen hänestä näyttää kasvavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, jotenkin huojentavaa kuulla, että samoja juttuja on käyty muillakin läi. Ei tietysti kiva kuulla, mutta kuitenkin, että tämä on ihan normaali vaihe ja useimmilla se onkin mennyt ohi nopeasti..

      Poista
  6. Hei!
    Meillä oli vastaava tilanne, kun poika oli samanikäinen. Meillä tilanne helpottui, kun isä alkoi saattamaan aamuisin kouluun. Poika jäi reippaana ja jo lähtö kotoa oli ihan erilainen. Pojan oli muissakin tilanteissa vaikea sanoa minulle heipat, itkuksihan se aina meni. (siis jos jäi vaikka mummolaan yökylään tms.) Sitten erohetken jälkeen oli aina reipastunut ja kaikki menikin hyvin. Koskaan ei tarttenut hakea kesken kyläilyä pois.
    Onko teillä mahdollisuutta, että isä veisikin nyt alkuun Eeviä kouluun?
    Varmasti tilanne pian helpottaa, oli kumpi tahansa saattajana, mutta ikävältähän se vanhemmasta tuntuu, kun lapsi jää itkemään.
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nyt mies vei mun reissun takia muutamana aamuna ja ei siinä oikein ollut eroa siihen vienkö minä. Nyt välillä on ollut kyllä aamuja, ettei itkua ole tullut ollenkaan, joten olen luottavainen, että kyllä se tästä kohta helpottaa. Koko ajan parempaan suuntaan ainakin mennään!

      Poista
  7. Meidän neiti aloitti myös nyt koulun. Selkeästi alkuun vähän jännitti, mutta jäi kuitenkin hienosti kouluun. Veli on samassa koulussa kutosella, joka varmasti auttaa asiaan. Ensimmäisenä päivänä vein ja hain ja loppuviikosta menivät veljen kanssa yhtä matkaa.
    Itse vähensin nyt töitä, niin että teen 6h/pvä. On tuntunut niin ihanalta, kun on päässyt jo kahdelta kotiin. On enemmän aikaa lasten kuulumisiin ja läksyihin jne.
    Tsemppiä Eeville kouluun! Kyllä se siitä lähtee!

    -Milla-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo lyhennetty työaika kuulostaa niin ihanalta! Olen miettinyt sitä itsekin! Ja kiitos tsempeistä!

      Poista
  8. Voi, ompa kurja kuulla, että Eevi jää koulun pihalle itku silmässä😢 Eiköhän se siitä pian ala rullaamaan, kunhan paikat, tavat ja ihmiset tulevat tutuksi. Täällä ekaluokkalaisen saattoi eka aamuna isä kouluun ja sen jälkeen lähtenyt kaverin kanssa. Mutta huomaan selvästi, että väsynyt on ekaluokkalainen ja tuo uhman määrä on ihan käsittämätöntä.... Vaan jospa se tästä pian tasoittuisi. Tsemppiä!
    Outi K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti! Meillä kanssa huomaa, että on väsynyt kun eskarissa monesti nukkui päikkäritkin vielä! Kiitos tsempeistä!

      Poista

Kommentit piristävät aina!